Ennenkuin Amenmeses ehti vastata, huusi parantaja. "Hiljaa! Farao elää vielä, sydän sykkii. Tämä on vain äkillinen kohtaus, joka voi mennä ohi. Menkää jokainen, hänen täytyy saada olla hiljaisuudessa."
Me lähdimme, mutta ensin Seti polvistui ja suuteli isäänsä otsalle.
* * * * *
Tuntia myöhemmin syöksyi prinsessa Userti huoneeseen prinssin palatsissa, jossa hän ja minä olimme keskustelemassa.
"Seti", sanoi hän, "farao elää vielä, mutta parantajat sanovat, että hän kuolee auringon laskun aikaan. Vielä on aikaa. Tässä minulla on paperi, joka on varustettu hänen sinetillään ja todistuksilla, ja jossa hän peruuttaa kaiken, mitä hän tänään tuolla neuvottelussa määräsi, ja määrää sinut, poikansa, oikeaksi ja ainoaksi Egyptin valtaistuimen perilliseksi."
"Todellako, puoliso? Sano minulle, mitenkä tainnuksissa oleva, kuoleva mies voi määrätä ja sinetöidä tämän kirjoituksen?" ja hän tarttui paperiin, jota Userti piti kädessään.
"Hän selvisi hetkeksi. Nehesi kertoo sinulle, miten", vastasi Userti katsoen häneen kylmästi. Sitten hän, ennen kuin Seti ehti puhua, lisäsi:
"Älä tuhlaa enään aikaa kysymyksiin, vaan ryhdy toimeen ja paikalla. Joukkojen päällikkö odottaa tuella alhaalla, hän on sinun uskollinen palvelijasi. Hänen kauttaan olen luvannut jokaiselle sotilaalle lahjan sinä päivänä, jolloin sinut kruunataan. Nehesi ja useimmat upseerit ovat meidän puolellamme. Ainoastaan papit ovat meitä vastaan tuon hebrealaisen noidan takia, jota sinä suojelet, ja hänen kansansa tähden, jota sinä suosit. Mutta heillä ei ole ollut aikaa kiihoittaa kansaa eivätkä he tahdokaan kapinaa. Ryhdy toimeen, Seti, ryhdy, sillä ei kukaan liikahda ilman sinun nimenomaista määräystäsi. Sitäpaitsi, mitään kysymystä ei siitä jälkeenpäin nouse, sillä Tebestä meren rantaan asti ja ympäri koko maailman tunnetaan sinut Egyptin perilliseksi."
"Mitä sinä tahtoisit minun tekevän, puolisoni?" kysyi Seti, kun
Userti pysähtyi hengähtääkseen.
"Etkö voi arvata? Täytyykö minun panna valtioviisautta päähäsi samoin kuin miekan käteesi? Miksi tuo kirjurisi, joka seuraa kintereilläsi kuin lemmikkikoira, olisi viisaampi? Kuule siis. Amenmeses on lähettänyt keräämään itselleen voimia, mutta vielä ei hänellä ole viittäkymmentä miestä, joihin hän voi luottaa." Hän kumartui eteenpäin ja kuiskasi kiivaasti: "Tapa tuo petturi Amenmeses — kaikki pitävät sitä oikeutettuna tekona ja joukkopäällikkö odottaa sanaasi. Kutsunko hänet tänne?"