"Näin näytän vihani murhaajia kohtaan", vastasi Seti
Sitten mies kuoli.
"Oi!" huusi Merapi väännellen käsiään. "Taaskin olen saattanut hebrealaisen veren vuotamaan ja nyt kaikki tuo kirous tulee päälleni."
"Ei, vaan minun päälleni, jos tässä on mitään kirottavaa, jota epäilen, sillä tämä teko oli minun tehtävä estääkseni tuon järjettömän miehen iskemästä puukkoaan teihin."
"Niin, elämä on jäljellä, vaikkapa vähäksikin aikaa. Jollei teitä, prinssi, olisi ollut, olisin minä nyt —" ja hän vapisi.
"Ja jollei teitä olisi ollut, Israelin Kuu, olisin minä nyt —" ja hän hymyili lisäten: "Todellakin, kohtalo kutoo kummallista verkkoa teidän ja minun ympärilleni. Ensin te pelastatte minut kuolemasta, sitten pelastan minä teidät. Luulen, neiti, että lopuksi saamme kuolla yhdessä ja antaa Analle mitä parhaimman aiheen kertomukseen."
"Ystävä Jabez", jatkoi hän kääntyen israeliittaan, joka yhä oli kyyryllään nurkassa, silmät tuijottaen päässä, "palatkaa lämminsydämisen kansanne luo ja selvittäkää heille, miksi neiti Merapi ei voi seurata teitä, ja ottakaa tuo ruumis mukaanne kertomuksenne todisteeksi. Sanokaa heille, että jos he lähettävät useampia miehiä kiusaamaan veljentytärtänne, odottaa heitä samanlainen kohtalo. Mutta minä en vieläkään käännä selkääni heille muutamien hullujen tai pahantekijöitten tähden, kuten tänään olen heille osoittanut. Ana, olkaa valmiina, sillä pian lähden Memphikseen. Pitäkää huolta, että neiti Merapilla, joka haluaa matkustaa yksinään, on kelvollinen saattojoukko mukanaan, nimittäin jos hän haluaa lähteä Taniksesta."
XI.
AMENMESEKSEN KRUUNAUS.
Nyt, huolimatta kaikesta onnettomuudesta, joka kohtasi Egyptiä, ja omasta salaisesta surustani, alkoi onnellisin aika, mitä jumalat ovat antaneet minulle. Me matkustimme Menneferiin eli Memphikseen, tuohon valkoisilla muureilla varustettuun kaupunkiin, jossa olin syntynyt, kaupunkiin, jota rakastin. Nyt en enään asustanut pienessä talossa lähellä Ptahin temppelin aitausta. Tuo temppeli oli muuten suurempi ja kauniimpi kuin Tebessä ja Taniksessa olevat. Kotini oli Setin ihanassa palatsissa, jonka hän oli perinyt äidiltään, korkealta kuninkaalliselta puolisolta. Se oli ja on vieläkin ilman muureja kukkulalla, lähellä Neit-jumalattaren temppeliä. Tuolla jumalattarella on asuntonsa aina muurista pohjoiseen päin, miksi, sitä en tiedä, koska eivät hänen pappinsakaan ole voineet sitä minulle kertoa. Palatsin edustalla, joka on pohjoiseen päin, on suuri pylväseteinen, jonka kattoa kannattavat palmupuiset, maalatut pylväät. Sieltä on kenties nähtävissä Egyptin kaunein näköala. Ensin näkyvät puutarhat, sitten palmupuistot, sitten viljellyt maat, sitten leveä ja kaunis Niili, ja tuolla kaukana erämaa.