"Silloin hänen olisi parasta hylätä tuo hullu puolisonsa ja naida farao. Mutta sitä ei hän milloinkaan tee. Hän on aina vihannut Amenmesesta niin paljon, ettei mielellään tahdo olla edes samassa paikassa hänen kanssaan. Eikä Amenmeseskaan naisi häntä, sillä hän ei tahdo hallita sellaisen naisen avulla, jolla on suurempi oikeus kruunuun kuin hänellä. Tästä lähtien täytyy minun kulkea yksin, jollei — jollei — Jatkakaa kertomustanne, ystävä. Onpa hän ystävällinen, kun suuruudessaan muistaa näin vähäpätöistä. Minun pitäisi muistaa se, vaikka on totta, että painuneet päät joskus nousevat jälleen", hän lisäsi katkerasti.
"Niin ainakin Jabez luulee, prinssi", ja minä kerroin hänelle, miten israelilaiset olivat varmoja, että hänestä tulisi farao, johon prinssi nauraen sanoi:
"Kenties, hehän ovat hyviä profeettoja. Omasta puolestani en tiedä sitä enkä välitäkään. Tai ehkäpä Jabez huomaa jotakin hyötyvänsä puhuessaan niin, sillä tiedättehän, että hän on taitava kauppias."
"En luule sitä", vastasin ja pysähdyin.
"Puhuiko Jabez vielä jostakin muustakin asiasta, Ana? Neiti
Merapista, esimerkiksi?"
Tuntien, että se oli velvollisuuteni, kerroin hänelle kaiken, mistä
Jabez ja minä olimme keskustelleet, vaikka vähän ujostellen.
"Tuo hebrealainen on paljosta varma, Ana, vieläpä siitäkin, kelle
Israelin kuu haluaisi loistaa. Kenties, ystäväni, hän haluaa
houkutella valollaan teitä tai jotakuta nuorukaista Goshenissa — ei
Labania — tai ehkäpä ei ketään."
"Minuako, prinssi, minuako?" huudahdin.
"Niin, Ana, olen varma, että haluaisitte sitä. Minun mielestäni voitte kysyä hänen mieltään siinä asiassa. Älkää näyttäkö noin hämmentyneeltä, mies, sillä hän, jonka aiotte naida, on liian kaino sellaiseen. No, kertokaa minulle kruunajaisista."
Ollen iloinen, päästessäni puhumasta Merapista, kerroin laveasti kaikesta, mitä oli tapahtunut farao Amenmeseksen noustessa valtaistuimelle. Kun kuvailin hänelle, miten hebrealaisen profeetan sauva oli muuttunut käärmeeksi, ja miten Kii ja hänen seuralaisensa olivat tehneet saman ihmeen, nauroi prinssi ja sanoi, että ne olivat pelkkiä silmänkääntäjien temppuja. Mutta kun kerroin pimeydestä, joka peitti koko salin, ja kauhusta, joka täytti ihmisten sydämet, ja Bakenkhonsun peloittavasta unesta, sekä sanoista, joilla Kii oli hämmentänyt minut ja pilkannut minua, kuunteli hän hyvin vakavana ja vastasi: