"Minä olen samaa mieltä kuin Kii tässä asiassa. Minäkin luulen, että joku hirveä voima on likellä Egyptiä, sellainen, joka on kotoisin Goshenin maasta, ja että tein viisaasti kieltäytyessäni valtaistuimesta. Mutta miltä jumalalta nuo vaivat ovat lähtöisin, sitä en tiedä. Kenties aika sen meille näyttää. Sillävälin, jos on mitään perää noitten hebrealaisten profeettojen puheessa, mistä Jabez kertoi, te ja minä ainakin saamme levätä rauhassa, joka on parempi kuin faraon onni valtaistuimella, jota Userti tavoittelee. Joka tapauksessa tätä leikkiä kannattaa katsella. Olette tehnyt tehtävänne hyvin, Ana. Menkää lepäämään sillä välin kuin minä ajattelen kaikkea sitä, mitä olette kertonut."
* * * * *
Oli ilta, ja kun palatsissa oli kovin kuuma, menin puutarhan pieneen huvimajaan, jossa Seti ja minä tapasimme lueskella, istuuduin sinne ja kun olin väsynyt, nukahdin siihen. Uneksin naisesta, joka itki ja kun sitten heräsin, oli tullut yö ja täysi kuu loisti taivaalla. Sen säteet valaisivat edessäni olevan puutarhan.
Tämän pikku majan edessä, kuten olen kertonut, kasvoi puita, jotka tänä vuoden aikana olivat täynnä valkeita kukkia. Näiden puiden suojassa oli penkki, joka oli rakennettu auringon kuivaamista tiileistä. Sillä istui nainen, jonka tunsin Merapiksi. Hänkin oli surullinen, sillä vaikka pää oli alaspainuneena ja pitkä tukka peitti kasvot, kuulin hänen hiljaiset huokauksensa.
Tuo näky liikutti minua suuresti ja muistin, mitä prinssi oli sanonut minulle. Hänhän oli käskenyt minua kysymään Merapilta, ajatteliko hän yhtään minua. Jos siis tekisin sen, ei minua voitaisi moittia siitä. Olin kuitenkin varma, ettei hänen sydämensä kuulunut minulle, vaikka — totta puhuakseni — toivoin hartaasti asian olevan toisin. Kuka katselisikaan haikaraa rämeikössä silloin, kun laajasiipinen kotka leijailee taivaalla.
Paha ajatus tuli mieleeni. Otaksutaan, että tuon istujan silmät olivat kiintyneet kotkaan, ilmojen herraan Otaksutaan, että hän jumaloi tuota kotkaa, että hän rakasti sitä siksi, että sen koti oli taivas ja koska se oli kaikkien lintujen kuningas. Ja otaksutaan, että joku huomauttaisi hänelle, että jos hän houkuttelee sen maan päälle taivaan loistavasta vapaudesta, tuottaa hän sille orjuuden tai kuoleman ansanvirittäjän käsissä. Eikö silloin tuo rakastunut katselija sanoisi: "Lennelköön se vapaana ja onnellisena, miten paljon kaipaankin katsella sitä", ja kun se olisi kadonnut näkyvistä, kenties hänen silmänsä kääntyisivät haikaraparkaan?
Jabez oli sanonut minulle, että jos tämä nainen ja prinssi rakastuisivat toisiinsa, tuottaisi hän prinssille paljon surua. Jos kertoisin sen hänelle, uskoisi hän sen varmasti, sillä hänhän luottaa kansansa ennustuksiin. Sitäpaitsi, mitä ikinä hänen sydämensä kuiskisikin, ollen ylevämielinen ei hän milloinkaan suostuisi tekemään sellaista, mikä tuottaisi ikävyyttä Setille, vaikkapa sitten luopuessaan hänestä hänen oma sydämensä vaipuisikin suruun. Eikä hän palaisi hebrealaistenkaan luo joutuakseen sen käsiin, jota hän vihasi. Silloin kenties minä — Puhuisinko hänelle? Jollei Jabez olisi tarkoittanut, että asia pitäisi tulla hänen tietoonsa, olisiko hän ollenkaan puhunutkaan siitä? Lyhyesti sanoen eikö se ollut velvollisuuteni häntä kohtaan ja kenties myös prinssiä kohtaan, joka silloin säästyisi tulevilta onnettomuuksilta.
Sellaiset ajatukset kiusasivat mieltäni. Miten voitin ne, en tiedä. En ainakaan omalla voimallani, siitä olen varma, sillä tuona hetkenä olin mielettömänä rakkaudesta tuota suloista ja ihanaa neitoa kohtaan, joka istui edessäni, ja hulluudessani, luulen, olisin antanut elämäni saadakseni suudella hänen kättään. Mutta en yksin hänenkään tähtensä, sillä kiihkoisa rakkaus on hyvin itsekästä. Ei, uskon voittaneeni siksi, että rakkaus, jota tunsin prinssiä kohtaan, oli syvempi ja todellisempi kuin mitä olisin voinut tuntea ketään naista kohtaan, ja tiesin hyvin, että jollei Merapi olisi ollut näkyvissäni, ei milloinkaan tuollainen petos olisi vallannut sydäntäni. Sillä olin varma, vaikka prinssi ei ollut sitä koskaan minulle sanonut, että hän rakasti Merapia ja halusi hänet toverikseen kaikista maallisista esteistä huolimatta, ja jos nyt sanoisin Merapille nuo sanat, ei hän milloinkaan suostuisi siihen.
Ja niin voitin itseni, mutta vapisin kuin lapsi ja toivoin, etten olisi syntynytkään tuntemaan kielletyn rakkauden tuskia, kuten olin kokenut petetyn rakkauden kipuja. Palkan sain aivan pian, sillä juuri silloin tarttui hän koristeeseen, joka riippui hänen valkean pukunsa rintamuksessa, ja piteli sitä kuun valoa vastaan kuin tarkastellakseen sitä. Tunsin sen heti paikalla. Se oli tuo kuninkaallinen, lasurikivinen kovakuoriainen, jolla prinssi Goshenissa oli kiinnittänyt siteen Merapin loukkautuneeseen jalkaan, ja jonka joku voima tempaisi hänen rinnastaan tuona yönä temppelissä, jolloin Amonin patsas sortui.
Hän katseli sitä kauan ja tarkasti, ja silmättyään ympärilleen ollakseen varma, että hän oli yksin, painoi hän sen huuliaan vastaan ja suuteli sitä kiihkoisesti kolme kertaa, kuiskien samalla jotakin, mitä en voinut erottaa. Silloin putosivat suomukset silmistäni ja tiesin, että hän rakasti Setiä. Oi, kuinka kiitin suojelusjumalaani siitä, että se oli varjellut minut tarpeettomalta häpeältä.