"Olisit siis valmis uskaltamaan sen, ellet ajattelisi minua?"
"Tietysti. Enkö ole nainen, joka rakastaa?"
"Jos niin on asian laita", sanoi prinssi hymähtäen, "silloin minäkin täysi-ikäisenä ja muutamien mielestä hyvin ymmärtäväisenä miehenä uskallan myöskin. Oi, mieletön nainen, etkö ymmärrä, että maailmassa on vain yksi hyvä asia, yksi sellainen, jossa voi unohtaa itsensä ja tuskansa, nimittäin rakkaus? Voi tulla vastuksia. Tulkoon, sillä mitäpä ne haittaavat, jos vain rakkaus tai sen muisto säilyvät, jos vain kerran olemme saaneet poimia tuon ihanan kukan ja hetkisen pitää sitä rinnassamme. Sanoit, että palvelemme erilaisia jumalia, ja niin saattaa ollakin, mutta kaikki jumalat lähettävät maailmaan lahjansa, rakkauden, jota ilman maailma lakkaisi olemasta. Sitäpaitsi, minun uskoni sanoo minulle, kenties selvemmin kuin sinun, ettei elämä lopu kuoleman hetkellä, ja siksi rakkauskin, joka on elämän sielu, jatkuu, kun elämäkin jatkuu. Ja viimeksi, luulen niinkuin sinäkin olevan jotakin totta siinä, mitä tietäjät sanovat, että kauan sitten menneisyydessä olemme olleet sellaisia, millaisia meistä vielä kerran on tuleva, ja näkymätön voima on vetänyt meidät yhteen ja sitoo meidät yhteen vielä kauan senkin jälkeen kuin maailma on kadonnut. Se ei ole meidän oma asiamme, Merapi, vaan kohtalo on määrännyt meidät niin tekemään. Vastaa uudelleen."
Mutta hän ei vastannut, ja kun hetkistä myöhemmin katsoin ylös, lepäsi hän Setin käsivarsilla ja heidän huulensa olivat vastakkain.
Niin löysivät Egyptin prinssi Seti ja Merapi, Israelin kuu, toisensa
Memphiksessä, Egyptissä.
XIII.
PUNAINEN NIILI.
Seuraavana aamuna tapasin prinssin yksinään ja muistutin häntä muutamista vanhoista käsikirjoituksista, jotka hän halusi luettavakseen, mutta jotka voi saada vain Tebestä, jossa minun oli ne kopioitava; ja siellä kerrottiin olevan joitakin myytävinäkin. Hän vastasi, ettei ollut kiirettä, mutta minä huomautin, että ne voisivat joutua jonkun toisen ostajan käsiin, jollen heti menisi.
"Te olette liian kärkäs lähtemään pitkille matkoille, Ana", sanoi hän. Sitten hän hetken katseli minua tarkasti, ja koska hän osasi lukea ajatukseni, kuten minäkin hänen, näki hän, että tiesin kaikki, ja lisäsi ystävällisellä äänellä:
"Teidän olisi pitänyt tehdä, niinkuin sanoin, ja puhua ensin. Jos olisitte, niin kuka tietää —"