"Te, prinssi", vastasin, "te ja eräs toinen."
"Menkää, ja jumalat olkoon kanssanne, ystäväni. Mutta älkää viipykö liian kauan noita kirjoituksia kopioimassa, jonka kuka kirjuri tahansa voi tehdä. Luulen, että Egyptiin on tulossa hämminkiä ja tarvitsen teitä, vierelläni. Toinenkin, joka rakastaa teitä, tarvitsee teitä myös."
"Kiitän herraani ja tuota toista", sanoin kumartaen ja lähdin.
Tein muutamia vähäpätöisiä valmistuksia matkaani varten, mutta se oli tarpeetonta, sillä eräs orja tuli ilmoittamiaan minulle, että prinssin alus odotti purjehtiakseen tuulen mukana. Tuolla aluksella matkustin sitten Tebeen, kuten suuri ylimys ainakin tai kuin kuninkaallinen muumio, joka viedään haudattavaksi. Mutta surevien pappien sijasta istui keulassa soittajia ja milloin halusin, tanssijattaret huvittivat minua puettuina kultaisiin harsoihin, ja palvelivat minua syödessäni.
Täten matkustin kuin olisin ollut itse prinssi, ja kun tiedettiin, että olin hänen suosiossaan, jouduin paljon tekemisiin Nomesin maaherrojen, kylien päämiesten ja temppelien ylipappien kanssa joka paikassa, missä liikuimme. Sillä, kuten olen sanonut, vaikka Amenmeses istuikin valtaistuimella, hallitsi Seti kuitenkin Egyptin kansan sydämissä. Ja mitä kauemmaksi purjehdin Niiliä pitkin sellaisiin seutuihin, missä vähän tiedettiin israelilaisista ja vastuksista, joita he olivat tuottaneet maalle, sitä suuremmaksi, kasvoi prinssin valta. Miksi, kuiskasi joku ylimys korvaani, ei hänen korkeutensa prinssi Seti ole isänsä paikalla? Silloin kerroin heille hebrealaisista, ja he nauroivat ja sanoivat:
"Liehuttakoon prinssi lippuaan täällä ja me näytämme hänelle, mitä me ajattelemme tuosta israelilaisten orjain kysymyksestä. Eikö Egyptin perillinen itse saa päättää tuollaisen asian ja määrätä, saavatko he jäädä tuonne pohjoiseen, vaan lähteä korpeen, jonne he haluavat?"
Kaikkiin tuollaisiin kysymyksiin vastasin ainoastaan, että kertoisin prinssille heidän sanansa. Enempää en sanonut enkä uskaltanutkaan, sillä joka paikassa huomasin, että faraon urkkijat seurasivat ja pitivät minua silmällä.
Viimein saavuin Tebeen ja asetuin asumaan erääseen komeaan taloon, joka oli prinssin omaisuutta, ja jonka lähettiläs oli määrännyt minua varten kuntoon laitettavaksi. Se sijaitsi lähellä sfinkseistä rakennettua sisäänkäytävää, joka johti Teben suurimpaan temppeliin, jossa oli Seti ensimmäisen ja hänen poikansa, Ramenmeses II:n, prinssin isoisän, rakennuttama mahtava pylvässali.
Siellä, koska minulla oli sinne vapaa pääsy, kuljin usein öisin ja hengessäni kohosin silloin lähemmäksi taivasta kuin milloinkaan ennen. Toisinaan menin Niilin yli sen läntiselle rannalle ja kävin katsomassa tuota asumatonta laaksoa, jossa Egyptin hallitsijat lepäsivät. Farao Meneptahin hauta oli vielä avoinna ja sitä vartioi ainoastaan yksi pappi tulisoihtuineen. Minä hiivin sen maalattuihin huoneisiin ja katselin hänen kivistä arkkuaan, hänen, jonka niin äsken vielä olin nähnyt istuvan loistossa valtaistuimella, ja ihmettelin, miten paljon tai miten vähän hän mahtoi tietää kaikesta siitä, mitä tapahtui Egyptissä, josta hän oli poistunut.
Sitäpaitsi kopioin noita kirjoituksia, joita olin tullut hakemaan. Löysin useita oikein arvokkaitakin temppelien vanhoista kirjastoista ja toisia sain ostetuksi. Yhdessä niistä oli kummallinen kertomus, joka antoi minulle paljon ajattelemisen aihetta, varsinkin myöhemmin, kun kaikki ystäväni olivat kuolleet.