"Ihmeellisiä ja hirmuisia asioita on tapahtunut täälläkin", keskeytti Merapi, "ja voi! tämä on vain tuskien alkua." Sen sanottuaan hän nousi, aivan kuin ei hän olisi uskaltanut puhua enempää, kumarsi ensin Setille ja sitten minulle, ja lähti huoneesta.
Katsoin prinssiin ja hän luki kysymyksen silmistäni.
"Jabez oli täällä", kertoi hän, "ja täytti hänen mielensä kaikenlaisilla ennustuksilla. Jollei farao päästä israelilaisia menemään, toivon Amonin nimessä, että hän lähettäisi Jabezin sellaiseen paikkaan, josta ei hän koskaan palaisi. Mutta sanokaas, näittekö tekin veren virtaavan Niiliä pitkin vasten virtaa? Näyttääpä siltä", ja hän katseli tahraisia vaatteitani, joita ei millään pesemisellä saisi puhtaaksi.
Nyökäytin päätäni, ja sitten keskustelimme kauan ja innokkaasti, mutta lopetettuamme emme olleet ollenkaan viisaampia. Sillä emme kumpikaan ymmärtäneet, miten voi olla mahdollista, että miehet iskemällä sauvalla veteen voivat muuttaa sen veren näköiseksi, kuten hebrealainen profeetta ja Kii olivat tehneet, tai miten tuo veri voi kulkea vasten virtaa Niiliä ylöspäin ja pysyä joka paikassa seitsemän päivää; niin, ja levitä kaikkiin Egyptin kanaviinkin niin, että ihmisten oli kaivettava kuoppia löytääkseen vettä ja kaivettava joka päivä uusia, sillä veri tunkeutui niihinkin ja saastutti ne. Mutta kumpikin olimme sitä mieltä, että tämä oli jumalien työtä ja ennen kaikkea sen Jumalan, jota hebrealaiset palvelivat.
"Muistatte, Ana, sanan, jonka Jabez teidän mukananne lähetti minulle", sanoi prinssi, "nimittäin, ettei mitään pahaa tapahtuisi minulle. Ja mitään pahaa ei vielä ole tullutkaan, paitsi Jabezin tuloa. Edellisenä päivänä ennen kuin saimme kuulla tuosta verivaivasta, ilmestyi Jabez puettuna syrialaisen kauppiaan pukuun myyden tavaroita, joista hän otti minulta kolminkertaisen hinnan. Hän hankki itselleen pääsyn Merapin luo ja näyttäessään hänelle tavaroitaan jutteli hänen kanssaan, ja kuten pelkään, kertoi hänelle sen, minkä te ja minä niin huolellisesti olemme koettaneet salata, nimittäin, että hän tuottaisi onnettomuutta minulle. Ainakaan ei hän siitä asti ole ollut enää aivan sama kuin ennen, ja minä pidin viisaana panna hänet vannomaan vala, jota, olen varma siitä, ei hän milloinkaan riko, ja nyt kun kuulumme yhteen, ei hän yritäkään erota minusta niin kauan kuin kumpikin elämme."
"Tahtoiko Jabez viedä hänet mukanaan, prinssi?"
"En tiedä. Ei hän ainakaan kertonut minulle sellaista. Olen kuitenkin varma, että jos Jabez olisi tullut aikaisemmin, olisi hän mennyt hänen kanssaan. Nyt toivon, että on esteitä, jotka pidättävät hänet täällä."
"Mitä Jabez sitten sanoi, prinssi?"
"Jotakin sellaista, mitä hän jo sanoi teille, nimittäin, että Egyptiä kohtaa suuret vaivat. Hän lisäsi, että hänet oli lähetetty suojaamaan minua ja omaisiani noilta vaivoilta, koska olin ollut hebrealaisten ystävä niin pitkälle kuin oli ollut mahdollista. Sitten hän kulki läpi koko talon ja puutarhat sanellen jotakin eräästä kirjasta, jota en ollenkaan voinut ymmärtää, ja vähän päästä heittäytyi maahan rukoilemaan Jumalaansa. Sitten hän pysähtyi rukoilemaan siellä, missä puutarha päättyy kanaviin ja sen lähteen luo, mistä juomavettä noudetaan. Sitäpaitsi kävi hän Merapin seurassa viljavainioillani ja karjalaitumillani lukien ja rukoillen niin kauan, että palvelijat luulivat häntä hulluksi. Sitten he yhdessä palasivat takaisin ja sattumalta kuulin heidän keskustelunsa. Merapi sanoi:
"'Talon olette siunannut ja se on turvassa; pellot ja palmulehdot olette siunannut ja ne ovat turvassa; ettekö siunaa minuakin, setäni, ja niitä, jotka syntyvät minusta?'