Kuullessani tuon, panin käden otsalleni ja hieroin silmiäni, sillä luulin vaipuneeni uneen auringonpaisteessa. Avatessani silmäni, oli kaikki, kuten ennenkin. Tuolla seisoi vartija välinpitämättömänä kaikesta, mikä ei hänelle kuulunut; kukko, joka oli luonut höyheniään, vieläkin kaapi tuossa liassa; pikkulintu istui vieläkin siipiään räpytellen suuren Rameses patsaan pään päällä; vesikauppias huusi yhä edelleen tavaroitaan, mutta muukalainen oli kadonnut. Silloin tiesin uneksineeni ja käännyin lähteäkseni, mutta jouduinkin kasvot vastakkain tuon miehen kanssa.
"Mies", sanoin närkästyneenä, "mitenkä Ptahin ja kaikkien hänen pappiensa nimessä voitte mennä tuon vartijan ohi ja kadun poikki minun huomaamattani?"
"Älkää vaivatko itseänne uudella arvoituksella, kun täällä jo on niin paljon selvitettävää, ystävä Ana. Sanokaas, oletteko jo ratkaissut sen, miten tällainen sauva voi itsestään muuttua kädessänne käärmeeksi?" ja hän veti päähineen syrjään paljastaen Kiin paljaaksi ajellun pään ja liekehtivät silmät.
"Ei, en ole", vastasin. "Kiitos", hän tarjosi minulle sauvaansa, "mutta en halua yrittää tuota temppua uudelleen. Ensi kerralla tuo peto voisi purra. No Kii, kun olette tullut tänne ilman minun lupaani, niin miksi kysytte sitä? Sanalla sanoen, mitä tahdotte minusta nyt, kun nuo hebrealaiset profeetat ovat saaneet teidän hartianne maahan?"
"Vaiti, Ana! Älkää milloinkaan vihastuko, sillä se kuluttaa voimia, joita meillä on niin vähän varastossa, sillä tiedättehän, niin viisas teki olette, tai kenties ette sitä tiedä, että jumalat syntyessämme antavat meille jonkun määrän voimia, ja kun ne olemme käyttäneet, kuolemme ja on meidän mentävä hakemaan jostakin lisää. Tämän mukaan on teidän elämänne lyhyt, Ana, sillä te tuhlaatte voimianne kiivaudella."
"Mitä haluatte?" toistin jälleen, sillä olin liian suuttunut väitelläkseni hänen kanssaan.
"Tahdon saada vastauksen tuohon kysymykseen, jonka te niin röyhkeästi teitte: Miksi hebrealaiset profeetat ovat, kuten sanotte, panneet minut selälleni?"
"Koska en ole tietäjä, kuten te olette olevinanne, en voi vastata siihen, Kii".
"En hetkeäkään luullut, että voisitte," vastasi hän hyvitellen, ojentaen kätensä ja jättäen sauvansa maahan seisomaan. (Vasta jälkeenpäin muistin, että tuo kirottu puunkappale seisoi siinä itsestään ilman näkyvää tukea, sillä se oli kiven päällä). "Mutta sattumalta teillä on tässä talossa kaikkien tietäjien hallitsija tai oikeammin hallitsijatar, kuten jokainen egyptiläinen tietää, neiti Merapi, ja minä haluaisin tavata häntä."
"Miksi sanotte häntä tietäjien hallitsijattareksi?" kysyin närkästyneenä.