"Rukoile puolestamme, Isis äiti", huusivat tuhannet äänet, "että tämä kirottu pimeys poistuisi."
Silloin hän rukoili, sanoen:
"Oi, Jumalani, ota pois tämä pimeys tältä viattomalta kansalta", ja kaikki läsnäolijat toistivat hänen rukouksensa.
Siinä silmänräpäyksessä alkoi taivas valeta ja vähemmässä kuin puolessa tunnissa tuli aurinko näkyviin. Kun Merapi näki, miten hän ja lapsi oli puettu, repi hän pois nuo kallisarvoiset koristeet, huutaen:
"Voi! Voi! Voi! Hukka periköön Egyptin kansan!"
Mutta riemuissaan jälleen saadusta valosta vain harvat kuuntelivat häntä, joka, kuten he varmasti luulivat, oli saattanut auringon jälleen esille. Laban ilmestyi taas hetkeksi näkyviin.
"Noita! Petturi!" huusi hän. "Sinä olet kantanut Isiksen vaatteita ja rukoillut egyptiläisten jumalien temppelissä. Israelin Jumalan kirous olkoon päälläsi ja hänen päällään, joka sinusta on syntynyt."
Minä juoksin hänen luokseen, mutta hän oli kadonnut. Sitten kannoimme
Merapin kotiin pyörtyneenä.
Niin tämäkin vaiva loppui, mutta sen jälkeen ei Merapi päästänyt poikaansa näkyvistään.
"Miksi niin huolehditte hänestä, rouva?" kysyin eräänä päivänä. Hän vastasi: