"Voi olla niin", sanoi prinssi. "Asia on sellainen, josta en halua puhua. Jos tämä kuolema aiheutui teidän loihdustanne, on minulla vain sanottavana — että se oli huono palkka minulle kaikesta siitä, mitä olen yrittänyt tehdä hebrealaisten hyväksi. Niin, mitä muuta voisi toivoakaan sellaiselta kansalta sellaisessa maassa? Hyvästi."
"Yksi pyyntö, oi prinssi. Pyydän lupaanne saada puhella veljentyttäreni, Merapin kanssa."
"Hän ei ole tavattavissa. Sen jälkeen kuin hänen lapsensa noitakeinoilla murhattiin, ei hän ota vastaan ketään miestä."
"Luulen kuitenkin, että hän haluaa puhutella setäänsä, prinssi."
"Mitä teillä olisi sitten sanottavaa hänelle?"
"Oi, prinssi, faraon armeliaisuuden tähden saamme me orja raukat poistua Egyptistä, emmekä milloinkaan palaa takaisin. Sentähden, jos Merapi jää tänne, on luonnollista, että haluaisin sanoa hänelle jäähyväiset. Samalla uskoisin hänelle muutamia sukumme ja perheemme asioita, jotka hän kenties haluaisi taas siirtää lapsilleen."
Kuullessaan sanan "lapset" Seti nyyhkytti.
"En luota teihin", sanoi hän. "Teillä on ehkä lisää noita hebrealaisia kirouksia Merapia varten, tai te voitte lausua sanoja, jotka tekevät hänet vielä onnettomammaksi kuin hän jo on. Mutta jos tahdotte tavata häntä minun läsnäollessani —"
"Herrani prinssi, en tahdo vaivata teitä niin paljon. Hyvästi. Olkaa hyvä ja viekää —"
"Tai jollei se miellytä teitä", keskeytti Seti, "voitte tehdä sen tämän Anan läsnäollessa, jollei Merapi kieltäydy ottamasta vastaan teitä."