Jabez mietti hetken ja vastasi:
"Tapahtukoon se sitten Anan läsnäollessa, sillä hän on mies, joka tietää, milloin pitää vaieta."
Jabez kumarsi ja lähti, ja prinssin viittauksesta minä seurasin häntä. Meidät vietiin heti rouva Merapin huoneeseen, jossa hän istui surullisena ja yksinään musta huntu päässään.
"Terve sinulle, setäni", sanoi hän vilkaistuaan minuun, jonka läsnäolon hän luullakseni ymmärsi. "Tuotko lisää ennustuksia? En tahdo kuulla niitä, koska viimekertaiset olivat liian tosia", ja hän kosketti kädellään mustaa huntua.
"Tuon uutisia ja erään pyynnön, veljentyttäreni. Uutiset ovat, että Israelin kansa on lähdössä Egyptistä. Pyyntö, joka myöskin on määräys, on — että valmistaudut seuraamaan heitä — —"
"Labaninko luo?" kysyi Merapi katsoen ylös.
"Ei, veljentyttäreni, vaan elämään nöyränä kansasi keskuudessa. Laban ei halua puolisokseen sellaista, joka on ollut egyptiläisen vaimona."
"Olen iloinen, ettei Laban toivo sellaista, jota hän ei milloinkaan voi saavuttaa, setäni. Pyydän, sanokaa, miksi minun pitäisi totella tätä pyyntöä tai tätä käskyä?"
"Tärkeästä syystä, Merapi — sillä elämäsi on kysymyksessä. Tähän asti on sinun annettu tehdä sydämesi halun mukaan. Mutta jos jäät Egyptiin, jossa sinulla ei enää ole mitään tehtävää, kun kaikki se on saavutettu, mitä haluttiinkin rakastajasi prinssi Setin avulla, kuolet varmasti."
"Tarkoitat, että kansamme tappaa minut."