"Hän ei ajattele sukulaisiaan, vaan rakastettunsa henkeä", sanoi Bakenkhonsu. "Hän ei ole noita, kuten väitetään, mutta se on totta, että hän tietää sellaista, mitä me emme tiedä."
"Niin, se on totta", vastasin minä.
XVII.
MERAPIN UNI.
Kului joku aika, kenties noin neljätoista päivää siitä, jolloin israelilaiset olivat alkaneet matkansa. Se oli mahtava joukko, joka kantoi muassaan profeettansa ruumisarkkua ja muumiota. Tuo profeetta, niin kerrottiin, heidän heimolaisensa, oli ollut visiirinä sillä faraolla, joka ystävällisesti otti heidät vastaan Egyptiin satoja vuosia sitten. Toiset sanoivat heidän menneen sitä, toiset tätä tietä, mutta Bakenkhonsu, joka tiesi kaikki, selitti, että he kulkivat Krokotiili-järveä kohden, jota toiset nimittävät Punaiseksi mereksi, ja aikoivat sen poikki tuolla puolen olevaan korpeen ja sieltä Syriaan. Kysyin häneltä miten se olisi mahdollista, sillä tuo järvi on kapeimmasta paikasta kuusituhatta jalkaa leveä ja sen syvyys on mittaamaton. Hän vastasi, ettei hän tiennyt, mutta että voisin tiedustella sitä rouva Merapilta.
"Te olette siis muuttanut mielipiteenne ja pidätte häntä noitana", sanoin, johon hän vastasi:
"Jonkun täytyy panna tuuli puhaltamaan ja Egypti on niin täynnä noituutta, että sitä on vaikeata sanoa. Ja hänhän se oli eikä kukaan muu, joka hävitti Amonin ikivanhan patsaan. Oh, niin, noita tai ei noita, joka tapauksessa voi häneltä kysyä, miten hänen kansansa aikoo mennä Punaisen meren yli, varsinkin jos faraon sotavaunut sattuvat olemaan heidän takanaan."
Minä kysyin häneltä, mutta hän vastasi, ettei hän tiennyt mitään siitä asiasta, eikä tahtonut tietääkään mitään, koska hän oli eronnut kansastaan ja jäänyt Egyptiin.
Sitten tuli Kii, en tiedä mistä, ja tehtyään sovinnon prinssin kanssa vannottuaan, että papit olivat vastoin hänen tahtoaan pukeneet Merapin Isiksen pukuun, kertoi meille, että farao oli lähtenyt suuren sotajoukon kanssa ajamaan takaa israelilaisia. Prinssi kysyi häneltä, miksi ei hänkin ollut mennyt mukaan, johon hän vastasi, ettei hän ollut mikään sotilas, ja että farao vältti häntä. Hän puolestaan kysyi prinssiltä, miksi tämä ei ollut mennyt.
Seti vastasi, ettei häntä haluttanut ottaa siihen osaa yksityisenä kansalaisena, häneltä kun oli riistetty päällikkyys muissakin asioissa.