Sitten pukeuduimme juhlapukuihin, jotka olimme ottaneet mukaamme, mutta miekat ja kilvet jätimme pois. Ja vähän syötyämme lähdimme ajamaan, puolet vartijoistamme mukana, tuota paikkaa kohden, jossa näimme faraon lipun liehuvan. Loput vartijoistamme jätimme leiriimme kukkulalle pyytäen heitä, jos jotakin tapahtuisi meille, palaamaan takaisin ja ilmoittamaan siitä Memphikseen ja muihin suuriin kaupunkeihin. Kun lähestyimme leiriä, huomasi etuvartiosto meidät ja alkoi huutaa. Mutta tunnettuaan laskevan auringon valossa tulijat, kuului sieltä mutinaa:
"Egyptin prinssi! Egyptin prinssi!" sillä he eivät milloinkaan lakanneet nimittämästä Setiä sillä nimellä, ja he tekivät kunniaa keihäillään ja antoivat meidän mennä.
Niin saavuimme viimein faraon teltalle, jonka ympärillä kokonainen rykmentti oli vartioimassa. Teltan reunat oli nostettu ylös yön kuumuuden tähden, joka oli tavaton, ja siellä istui farao päällikköineen, neuvonantajineen, pappeineen, tietäjineen ja muine seuralaisineen syöden ja juoden. He istuivat pöydän ympärillä, joka oli taipunut kuin kaari, kasvot ovelle päin. Farao istui keskimmäisenä ja hänen takanaan seisoivat viuhkan kantajat ja juomanlaskijat.
Me astuimme telttaan, prinssi keskellä, Bakenkhonsu hänen oikealla puolellaan nojaten sauvaansa ja minä kantaen kultaisia ketjuja, jotka farao Meneptah oli antanut minulle, vasemmalla. Muut seuralaisemme jäivät ulkopuolelle vartijoiden joukkoon.
"Keitä ovat nämä?" kysyi Amenmeses katsoen ylös, "jotka tulevat tänne kutsumatta?"
"Kolme Egyptin kansalaista, joilla on sanoma faraolle", vastasi Seti hiljaisella äänellään, "ja olemme tulleet nopeasti ja kaukaa ilmoittaaksemme sen ajoissa."
"Mitkä ovat nimenne, Egyptin kansalaiset, ja kuka lähettää sanoman?"
"Nimemme ovat: Seti Meneptah, entinen Egyptin prinssi ja kruunun perillinen, vanha neuvonantaja Bakenkhonsu, ja Ana, kuninkaan seurueen kirjuri, ja sanomamme on jumalilta."
"Olemme kuulleet nuo nimet jo ennenkin?" sanoi farao ja hänen puhuessaan koko seurue, tai melkein kaikki, nousi ylös, ainakin puoleksi ja kumarsivat prinssille. "Tahdotko sinä seuralaisinesi istuutua aterioimaan, prinssi Seti Meneptah?"
"Kiitämme jumalaista faraota, mutta me olemme jo aterioineet. Onko meillä faraon lupa ilmoittaa asiamme?"