"Puhu, prinssi!"
"Oi farao, monta kuukautta on kulunut siitä, kun viimeksi katselimme toisiamme kasvoista kasvoihin, tuona päivänä, jolloin isäni, hyvä jumala Meneptah, teki minut perinnöttömäksi ja sen jälkeen muutti täältä Osiriksen luo. Farao muistaa, miksi minut silloin erotettiin Egyptin kuninkaallisesta suvusta. Se oli noitten israelilaisten tähden, joita minun mielestäni oli huonosti kohdeltu, ja jotka siksi olisi pitänyt päästää lähtemään Egyptistä. Hyvä jumala Meneptah olisi sinun, oi farao, ja muitten neuvosta tahtonut miekalla lyödä israelilaiset tehdäkseen lopun heistä ja siihen hän vaati minun suostumustani Egyptin perillisenä. Minä kieltäydyin, minut syrjäytettiin, ja siitä asti sinä, oi farao, olet kantanut kaksinkertaista kruunua ja minä olen ollut Memphiksen asukkaana eläen maillani ja perinnöilläni, jotka kuuluvat minulle. Sen ja tämän hetken välillä, oi farao, ovat monet vaivat kohdanneet Egyptiä ja viimeinen niistä maksoi sinulle esikoisesi ja minulle samoin. Huolimatta kaikesta tästä sinä, oi farao, kuitenkin olet kieltäytynyt päästämästä näitä hebrealaisia, jotka minun mielestäni olisi pitänyt päästää jo alussa. Viimein esikoisesi kuoltua päätit, että he saisivat lähteä. Nyt sinä kuitenkin seuraat heitä suuren sotajoukon kanssa ja aiot tehdä heille sen, minkä isäni, hyvä jumala Meneptah, olisi tehnyt, jos minä olisin suostunut, nimittäin — hävittää heidät miekalla. Kuule minua, farao!"
"Minä kuulen mitä prinssi Seti vielä haluaa sanoa?"
"Tätä, oi Farao. Pyydän, että palaisit sotajoukkosi kanssa takaisin ja lopettaisit noitten israelilaisten takaa-ajon, ei huomenna, eikä seuraavana päivänä, vaan heti — tänä yönä."
"Miksi, oi prinssi."
"Unen tähden, jonka eräs hebrealainen nainen talossani on nähnyt, ja unessa ennustetaan perikatoa sinulle ja Egyptin armeijalle, jollet tottele näitä sanojani."
"Luulen, että tunnemme tuon käärmeen, jonka sinä olet ottanut asumaan sydämeesi, josta se sylkee myrkkyä Egyptiin. Hänhän on nimeltään Merapi, Israelin kuu, eikö olekin?"
"Sellainen on unen näkijän nimi", vastasi Seti kylmällä äänellä, vaikka tunsin hänen vapisevan vihasta vierelläni, "ja jos Farao tahtoo, seuralaiseni tässä kertovat sen sanasta sanaan hänen tietäjilleen."
"Farao ei tahdo sitä", huusi Amenmeses lyöden nyrkillään pöytään, "koska Farao tietää, että se on vain juoni, jolla tahdotaan pelastaa nuo velhot ja varkaat siltä kohtalolta, jonka he ovat ansainneet."
"Olenko minä sitten juonien punoja, oi Farao? Jos olisin sellainen, miksi olisin matkustanut tänne varoittamaan, kun istumalla tuolla Memphiksessä minusta vielä kerran olisi tullut kaksinkertaisen kruununperillinen? Sillä, sanon sen sinulle, jollet tottele minua, olet hyvin pian kuolleena, kuten nämä muutkin" — ja hän osoitti kaikkia, jotka istuivat pöydässä — "ja tuo suuri armeija, joka on telttasi ulkopuolella. Ennen kuin puhut, sano minulle, mikä on tuo musta pilvi, joka seisoo hebrealaisten leirin edessä? Etkö vastaa? Silloin vastaan minä. Se on paarivaate, joka pian verhoaa jokaisen teidän luunne."