"Oi! Auta minua, Seti puolisoni! Auta minua, Seti puolisoni!" Niin, samat sanat, jotka olivat kaikuneet päiviä ennen meidän korvissamme, ennen kuin ne lähtivät hänen huuliltaan, kuten me ainakin uskoimme.
Kenties olisi ehditty laskea sataan, ei enempää, silloin kun meidän vaunumme vähän kerrallaan tunkeutuivat katsojamuurin läpi. Kun kaiku hänen huudostaan viimeinkin lakkasi, olimme me päässeet tungoksen läpi ja kiipesimme alas vaunuista.
"Noita kutsuu sellaista, joka tänä yönä aterioi faraon ja hänen armeijansa kanssa Osiriksen pöydässä", pilkkasi Kii. "No, menköön etsimään häntä, jos jumalien vartijat suovat sen", ja hän viittasi jälleen mustille orjille.
Mutta Merapi oli nähnyt tai tuntenut Setin lähestyvän tuolta pimeästä ja huomattuaan hänet heittäytynyt hänen rintaansa vasten. Seti suuteli häntä otsalle kaikkien heidän nähtensä, pyysi sitten minua tukemaan häntä ja kääntyi kansan puoleen.
"Kumartukaa! Kumartukaa! Kumartukaa!" huusi Bakenkhonsun voimakas ääni. "Elämä! Veri! Voima! Farao! Farao! Farao!" ja hänen sanojaan säestivät vartijamme.
Siinä samassa kansa ymmärsi. He painuivat polvilleen ja joka puolelta kohosi tuo ikivanha tervehdys. Seti kohotti kätensä ja siunasi heitä. Katsellessani näin Kiin hiipivän pimeätä kohden ja kuiskaavan sanan vartijoille, jotka karkasivat hänen kimppuunsa ja toivat hänet takaisin.
Sitten prinssi puhui:
"Te nimitätte minua faraoksi, Memphiksen asukkaat, ja farao minä pelkään olevanikin sukuperäni mukaan tänäpäivänä, mutta suostunko ottamaan vastaan hallituksen rasittavia tehtäviä, jos Egypti sitä toivoo, en tiedä vielä. Joka tapauksessa hän, joka kantoi kaksinkertaista kruunua, on kuolleena keskellä merta, ainakin näin veden peittävän hänet ja hänen sotajoukkonsa. Sentähden, vaikka vain hetken, tahdon olla faraona, jotta faraona voin tuomita muutamia asioita. Rouva Merapi, pyydän, kerro minulle, miten jouduit tähän asemaan?"
"Herrani", vastasi hän hiljaisella äänellä, "sen jälkeen kuin sinä olit mennyt varoittamaan faraon armeijaa tuon unen käskystä, jonka näin, Kii, joka lähti samana päivänä, palasi takaisin. Erään hovikuntaan kuuluvan naisen välityksellä pääsi hän luokseni, kun olin yksin huoneessani. Siellä hän asetti minulle nämä ehdot:
"'Neuvokaa minulle', sanoi hän, 'salaisuutenne, jotta voin kostaa noille hebrealaisille velhoille, jotka ovat aiheuttaneet häviöni, ja koko Israelin kansalle ja kaikille muille vihollisilleni niin, että minusta vielä kerran tulee Egyptin mahtavin mies. Palkaksi täytän minä kaikki teidän toivonne ja teen teistä, enkä kenestäkään muusta, Egyptin kuningattaren. Olen teidän uskollinen palvelijanne ja myös prinssi Setin, josta tulee farao, elämäni loppuun saakka. Jos kieltäydytte, yllytän kansan teitä vastaan ja ennen kuin prinssi palaa, jos hän ollenkaan palaa, ne, jotka uskovat teidän olevan ilkeän velhon, määräävät teille noidan kohtalon.'