"Se on liian halpa kuninkaallisten kuultavaksi, prinssi", vastasin, "mutta isoisäni oli runoilija Pentaur, joka kirjoitti mahtavan Rameseksen urotöistä."
"Todellako? Miksi ette ole sitä ennen kertonut minulle? Saisitte jälkeläisenä linnasta eläkkeen, jos voitte sen kiskoa ulos Nehesiltä. Niin, Userti, hänen isoisänsä nimi oli Pentaur, jonka kuolemattomia runoja olet epäilemättä lukenut temppelin seiniltä, jossa isoisämme tarkasti saattoi ne julkisuuteen."
"Olen — ikävä kyllä — ja pidin niitä tyhjänpäiväisinä, kerskailevina loruina", vastasi hän kylmästi.
"Ollakseni rehellinen, jos Ana antaa minulle anteeksi, sanon minä samaten. Voin todistaa sinulle, että hänen omat kertomuksensa ovat paljon paremmat. Ana ystävä, tämä on sisareni Userti, isäni tytär, vaikka äiti ei meillä ole sama."
"Pyydän sinua, Seti, anna minulle kuuluvat arvonimeni puhuessasi minusta kirjanoppineille ja muille palvelijoillesi."
"Anteeksi, Userti. Ana, tämä on Egyptin ensimmäinen nainen, kuninkaallinen prinsessa, kahden maan prinsessa, Amonin jalo papitar, jumalien suosikki, näennäisen perillisen sisarpuoli, Hathorin tytär, rakkauden lootus-kukka, kuningatar — Userti, kenen kuningattareksi tahdot tulla? Oletteko pannut mieleenne? Omasta puolestani en tiedä ketään hänen arvoistaan kauneudessa, hyvyydessä, viisaudessa ja — mitä lisäisin — suloisuudessa, niin, suloisuudessa."
"Seti", sanoi hän polkien jalkaansa, "jos sinua miellyttää tehdä minusta pilkkaa vieraan edessä, niin luulen, että minun täytyy tehdä ehdotus. Lähetä hänet pois, tahtoisin puhua kanssasi."
"Tehdä pilkkaa sinusta! Oi, minulla on kova kohtalo. Kun totuus pursuaa ulos sydämeni syvyydestä, sanotaan minusta, että ivaan, ja kun ivaan, sanovat kaikki — hän puhuu totta. Istu, sisar, ja puhu vapaasti. Tämä Ana on valantehnyt ystäväni, joka pelasti elämäni äsken, mistä työstä hänestä kenties pitäisi tulla viholliseni. Hänen muistinsa on myös oivallinen, ja hän tahtoo muistaa, mitä sanot, ja kirjoittaa sen jälkeenpäin paperille, siinä tapauksessa, että minä unohtaisin. Sentähden, luvallasi, pyydän häntä jäämään tänne."
"Prinssi", keskeytin minä, "pyydän luvan mennä."
"Sihteeri", hän vastasi äänessään käskevä sävy, "pyydän teitä muistamaan, missä olette."