"En mitään, farao", vastasi Kii kylmästi, "sillä farao te olette, kuten arvasin teistä tulevan. Henkeni on jättänyt minut, nuo hebrealaiset ovat sen ryöstäneet. Tuon kirjoituksen olisi pitänyt hävitä papyrukselta heti, kun tuo nainen oli sen lukenut, ja sitten olisin kertonut teille jotakin muuta; olisin kertonut salaisesta rakkaudesta, petollisesta ja väkivaltaisesta paosta rakastajan kanssa. Mutta joku paha henki piti sen siinä siksi, kunnes tekin olitte sen lukeneet, te, joka tiesitte, ettette ollut kirjoittanut sitä, minkä näitte. Farao, minut on voitettu. Tehkää minulle tahtonne mukaan, ja hyvästi. Rakastettuna olette aina pysyvä, kuten aina olette ollutkin, mutta onnelliseksi ette tässä maailmassa tule."
"Oi kansa", huusi Seti, "en tahdo tuomita omassa asiassani. Te olette kuulleet, tuomitkaa te. Mikä palkka tälle noidalle annetaan?"
Silloin kohosi valtaava huuto: "Kuolema! Kuolema polttoroviolla! Kuolema, jonka hän oli valmistanut viattomalle!" Ja niin kävi. Mutta jälkeenpäin kerrottiin minulle, että kun tuo suuri nuotio oli palanut loppuun, löydettiin sieltä Kiin pää, joka oli kuin tulipunainen kivi. Kun sitten auringon valo lankesi siihen, meni se kappaleiksi ja hävisi, kuten kirjaimet häviävät tuosta kirjoituksesta. Onko tämä totta, en tiedä, sillä en silloin ollut siellä läsnä.
* * * * *
Me kannoimme Merapin linnaan. Hän eli ainoastaan kolme päivää, sillä hänen ruumiinsa ja sielunsa olivat murtuneet. Näin hänet viimeisen kerran tuntia ennen kuolemaansa, kun hän lähetti noutamaan minut. Hän makasi Setin sylissä jutellen heidän lapsestaan ja näyttäen suloiselta ja onnelliselta. Hän kiitti minua ystävyydestäni samalla hymyillen tavalla, josta huomasin, että hän tiesi sen olleen enemmän kuin ystävyyttä, ja pyysi minua hoitamaan hyvin isäntääni siksi, kunnes kaikki jälleen kohtaisimme jossakin toisemme. Sitten hän antoi minulle kätensä suudeltavaksi ja minä lähdin itkien pois.
Hänen kuoltuaan valtasi Setin kummallinen halu. Hän antoi tehdä palatsin suureen saliin kultaisen valtaistuimen, ja tuolle valtaistuimelle hän asetti Merapin kuninkaallisiin vaatteisiin ja kallisarvoisiin rinta- ja kaulakoristuksiin puettuna, kruunattuna, kuten Egyptin kuningatar. Ja tällä lailla näytti hän hänet Memphiksen ylimyksille. Sitten hän antoi balsamoida hänet ja viedä salaiseen hautakammioon, mutta ilman juhlamenoja, koska hän ei kuulunut Egyptin uskoon. Minä vannoin Setille, etten milloinkaan ilmaise tuota paikkaa, jossa Merapin hauta sijaitsee.
Siellä hän sitten lepää ikuisessa kodissaan ylösnousemuksen päivään saakka pienen poikansa kanssa.
* * * * *
Noin kuukauden kuluttua hautajaisista tulivat Egyptin ylhäiset miehet Memphikseen kruunaamaan prinssin faraoksi, ja heidän mukanaan tuli myös hänen korkeutensa kuningatar Userti. Olin läsnä noissa juhlamenoissa, jotka minun mielestäni olivat hyvin kummalliset. Siellä oli visiiri Nehesi, ylipappi Roi ja paljon muita pappeja, niin, ja vieläpä vanha kamariherra Pambasakin oli mukana samalla lailla madellen, kuten ennenkin, vaikka hän oli eronnut prinssin palveluksesta silloin, kun tämä oli tehty perinnöttömäksi, ja liittynyt farao Amenmeseksen huonekuntaan. Kun hän ilmestyi virkasauvoineen ja pitkine, valkeine partoineen, kuulin prinssin monen viikon kuluttua taas nauravan.
"Sinä olet siis tullut takaisin jälleen, kamariherra Pambasa," sanoi hän.