"Oi kaikkein pyhin, oi kaikkein kuninkaallisin", vastasi tuo vanha palvelija, "onko Pambasa, tomuhiukkanen teidän jalkojenne alla, koskaan lähtenytkään pois faraon hovista, tai hänen luotaan, josta tulee farao?"
"Ei", vastasi Seti, "se tapahtui vain siksi, ettet uskonut tulevan faraota hänestä, jonka luota lähdit. No, mene tehtäviisi, lurjus, joka kenties pohjaltasi olet yhtä rehellinen kuin muutkin."
Sitten seurasivat suuret tavanmukaiset juhlallisuudet, jolloin kruunu annettiin ja papit puhuivat puettuina jumaliksi ja toiset kuolleiksi mahtaviksi faraoiksi. Siellä puhuivat myös Egyptin korkeasäätyiset ja kaupunkien päämiehet. Kun kaikki olivat lopettaneet, vastasi Seti:
"Minä otan tämän, perintöni", ja hän tarttui kaksinkertaiseen kruunuun, "en siksi, että haluan sitä, vaan siksi, että se en perintöni ja tiedän, että niin kauan kuin elän en minun tehtävä velvollisuuteni, jonka vannoin tekeväni eräälle, joka on lähtenyt täältä. Isku toisensa jälkeen on kohdannut Egyptiä, mikä ei koskaan olisi tapahtunut, jos olisi toteltu varoitustani. Egypti makaa vertavuotavana ja kuolemaisillaan. Olkoon teidän ja minun tehtäväni koettaa hoitaa sitä saadaksemme sen jälleen elämään. En ole kauan luonanne, sillä minuakin on lyöty, mutta niin kauan kuin olen täällä, tahdon minä olla teidän ja Egyptin palvelija. Ja minun määräykseni on, ettei mitään juhlallisuuksia panna toimeen valtaistuimelle nousemiseni johdosta, ja että varat, jotka olisivat kuluneet niihin, en jaettava niiden leskille ja lapsille, jotka hukkuivat Punaiseen mereen. Lähtekää!"
Kaikki lähtivät nöyrinä, mutta onnellisina, sillä tässä oli farao, joka tiesi Egyptin tarpeet ja rakasti maataan, ja joka yksin oli näyttänyt olevan viisas toisten ollessa täynnä hulluutta. Silloin hänen korkeutensa Userti astui sisään komeasti puettuna ja kruunu päässään hovikuntansa seuraamana ja kumarsi.
"Terve faraolle", huusi hän.
"Terve Egyptin kuninkaalliselle prinsessalle", vastasi Seti
"Ei farao, vaan Egyptin kuningattarelle."
Setin valtaistuimen vieressä oli toinen istuin, johon hän oli pannut kuolleen Merapin kruunatessaan hänet. Farao kääntyi ja katseli sitä hetken. Sitten hän sanoi:
"Näen, että tämä istuin on tyhjä. Ottakoon Egyptin kuningatar sen paikakseen, jos häntä haluttaa."