Userti tuijotti häneen aivan kuin luullen häntä hulluksi, vaikka hän epäilemättä oli kuullut jotakin tuosta kertomuksesta. Sitten nousi hän portaita ylös ja istuutui tuohen kuninkaalliseen tuoliin.
"Teidän Majesteettinne on ollut kauan poissa", sanoi Seti.
"Niin", vastasi tämä, "mutta kuten teidän korkeutenne lupasi, on hän palannut lailliselle paikalleen faraon viereen — milloinkaan enään poistumatta siitä."
"Farao kiittää hänen majesteettiaan", sanoi Seti syvään kumartaen.
* * * * *
Oli kulunut noin kuusi vuotta, kun eräänä yönä istuin farao Seti Meneptahin kanssa hänen palatsissaan Memphiksessä, sillä siellä hän aina oleskeli silloin, kun valtiolliset asiat sallivat.
Oli esikoisen kuoleman vuosipäivä ja siitä hän halusi puhua kanssani. Hän kulki edestakaisin huoneessaan ja tarkastellessani häntä lampun valossa huomasin, että hän äkkiä oli paljon vanhentunut ja hänen kasvonsa olivat tulleet vielä entistäkin suloisemmiksi. Hän oli myöskin laihempi kuin ennen, ja hänen silmissään oli katse, joka tuijotti etäisyyteen.
"Te muistatte tuon yön, ystävä, eikö totta", sanoi hän; "kenties hirmuisimman yön, mitä maailma on milloinkaan nähnyt." Hän pysähtyi, nosti erästä verhoa ja osoitti pientä syvennystä ulkopuolella olevassa pylväskäytävässä. "Tuolla istui Merapi," jatkoi hän; "tuolla seisoitte te. Tuella makasi poika ja tuossa istui kumarassa hänen hoitajansa — sivumennen sanoen, olen pahoillani kuullessani hänen olevan sairaana. Tehän pidätte huolta hänestä, Ana, pidättehän? Sanokaa hänelle, että farao tulee tervehtimään häntä — kun hän voi, kun hän voi."
"Muistan tuon kaiken, farao."
"Niin tietysti muistatte, koska rakastitte häntä, eikö totta, sekä poikaa että vieläpä minuakin, isää. Ja samoin rakastatte meitä aina, kuten mekin rakastamme teitä, kun saavumme maahan, jossa sukupuoli ja sen tuottamat esteet ja kiihko unhotetaan."