"En tiedä. Eikä ole väliäkään, koska prinsessa vihaa Amenmesesta, joka on vaativainen ja kunnianhimoinen eikä välitä ollenkaan hänestä. Sitä paitsi hän on jo naimisissa."
"Eikö ole ketään muuta kuninkaallista, jonka hän ottaisi, prinssi?"
"Ei ketään. Hän haluaa ainoastaan minut."
"Miksi, prinssi?"
"Vanhan tavan vuoksi, jota hän jumaloi. Myöskin koska hän tuntee minut hyvin, ja on hänen makunsa mukaista rakastua minuun, jonka hän uskoo olevan hiljainen uneksija, jota hän voi hallita. Viimeksi, koska minä olen kruunun laillinen perillinen ja ilman minua, hän tuumii, ei hän koskaan voisi olla varma valtaistuimestaan, varsinkin jos minä naisin toisen naisen, josta hän tulisi mustasukkaiseksi. Valtaistuinta hän haluaa, eikä prinssi Setiä, velipuoltaan, jonka hän kyllä ottaa sen mukana aviomiehekseen, kuten Farao määrää hänet tekemään. Rakkaudella ei ole mitään sijaa Usertin sydämessä, Ana, mikä tekee hänet sitä vaarallisemmaksi, sillä mitä hän ajaa takaa kylmällä, viekkaalla sydämellä, sen hän varmasti, tahtoo saavuttaa."
"Silloinhan näyttää siltä, prinssi, että teidän ympärillenne on rakennettu häkki. Kaikesta päättäen on se hyvin komea häkki ja tehty kullasta."
"Saattaa olla, Ana, mutta ei kuitenkaan sellainen, jossa minä tahtoisin elää. Mutta, lukuunottamatta kuolemaa, miten voin päästä karkuun kolminkertaisista kahleista, Faraon, Egyptin ja Usertin tahdosta? Oh!" jatkoi hän äänellä, jossa oli sekä surua että kiivautta, "tämä on asia, jossa tahtoisin itse määrätä, minä, jonka kaikessa täytyy olla orjana. Minä en saa valita!"
"Onko teillä kenties joku toinen nainen, prinssi?"
"Ei ketään! Hathorin nimessä, ei ketään — en ainakaan luule. Kuitenkin tahtoisin olla vapaa etsimään sellaista ja löydettyäni ottamaan hänet omakseni, vaikka hän olisi vain kalastajatyttö."
"Egyptin kuninkailla voi olla suuri hovikunta, prinssi."