Seti kääntyi, katsoi häneen ja vastasi:
"Terve, Bakenkhonsu. Kuinka on mahdollista, että olette vielä elossa?
Kun lähdimme Thebeen, olin varma —"
"Että palatessanne löytäisitte minut hautakammiostani. Ei niin, prinssi, minä se olen näkevä teidät haudassanne ja toiset istumassa Faraon valtaistuimella. Miksi ei? Hah! ha! Miksi ei, ottaen huomioon, että olen vasta sataseitsemän vuotta, minä, joka muistan Rameses ensimmäisen ja olen poikana leikkinyt hänen pojanpoikansa, teidän isoisänne, kanssa? Miksi en saisi, prinssi, hyväilläkseni teidän pojanpoikaanne — jos jumalat lahjoittaisivat sellaisen teille, jolla ei ole vielä puolisoa eikä lasta?"
"Koska kyllästyisitte elämään, Bakenkhonsu, kuten minä jo olen, ja jumalat eivät suo teidän viipyvän."
"Jumalat voivat vielä hetken tulla toimeen ilman minua, prinssi, kuin niin monet joukottain kokoontuvat heidän pöytäänsä. Ainakin on heidän toivonsa, että joku hyvä pappi jäisi Egyptiin. Taikuri Kii kertoi minulle niin juuri tänä aamuna. Hänelle ilmoitettiin se suoraan taivaasta viime yönä unessa."
"Miksi olette ollut Kiin luona?" kysyi Seti katsoen häneen terävästi. "Minä olisin luullut, että kuuluen eri lahkoihin, olisitte vihanneet toisianne."
"Ei sillä lailla, prinssi. Päinvastoin, me laskemme yhteen molempien mielipiteet; tarkoitan, tutkien ja selittäen toistemme näkyjä, joista molemmat olemme niin hämmentyneitä juuri nyt. Onko tämä nuori mies kirjanoppinut Memphiksestä?"
"On, ja minun ystäväni. Hänen isoisänsä oli runoilija Pentaur."
"Todellakin. Minä tunsin Pentaurin hyvin. Usein on hän lukenut minut nukuksiin pitkillä runoillaan, jotka kasvoivat kuin järeä heinä syvässä, mutta puolikuivassa maassa. Oletteko varma, nuori mies, että Pentaur oli isoisänne? Ette ole hänen näköisensä. Aivan erilaisen miehen jälkeläinen, ja te tiedätte, että se on syy, johon otamme naisen sanan takuuksi."
Seti purskahti nauruun ja minä katsoin vanhaa pappia vihaisesti, vaikka nyt johtuikin mieleeni isäni alituiset sanat, että hänen äitinsä oli suurin valehtelija Egyptissä.