"Tiesinhän, että olitte tietäjä", sanoi vanha pappi, "tai oikeastaan Kii tiesi. En voinut kuitenkaan oikein uskoa Kiitä, koska hän sanoi, että se nuori henkilö, jonka löytäisin täältä tänä aamuna prinssin kanssa, rakastaa häntä koko sydämestään. Ja ainoastaan nainenhan rakastaa kaikesta sydämestään, eikö totta? Niin ainakin maailma uskoo. No, tahdon puhua asiasta Kiin kanssa. Hush! Farao tulee!"
Hänen vielä puhuessaan kohosi huuto:
"Elämä! Veri! Voima! Farao! Farao! Farao!"
IV.
KIHLAUS HOVISSA.
"Elämä! Veri! Voima!" toisti jokainen suuressa salissa, heittäytyen polvilleen ja painaen otsansa maahan. Vieläpä prinssi ja vanha Bakenkhonsukin heittäytyivät maahan, kuten jumalan läsnäollessa. Ja todellakin, Farao Meneptah, kulkien salin toisessa päässä olevan aurinkoisen paikan läpi, kantaen päässään kaksinkertaista kruunua ja puettuna kuninkaalliseen pukuun ja koristuksiin, näytti jumalalta, jona Egyptin kansan joukot pitivätkin häntä. Hän oli vanha mies vuosien ja huolten uurtamine kasvoineen, mutta hänen olennostaan näytti virtaavan majesteettisuus.
Hänen mukanaan, askel pari takana päin, seurasi visiiri Nehesi, ryppyinen, pergamenttikasvoinen upseeri, jonka viekkaat silmät vilkuivat ympäri, ja ylipappi Roy, kamariherra Hora, Merany kuninkaan käsien pesijä, Yny yksityiskirjuri ja paljon muita, joita Bakenkhonsu nimitteli minulle heidän ilmestyessään. Sitten siellä oli viuhkan kantajia ja loistava joukko ylimyksiä, joita sanottiin "Kuninkaan seurueeksi", ja ylimmäisiä juomanlaskijoita, enkä tiedä keitä kaikkia. Ja näiden jälkeen tuli vartijajoukkoja keihäineen ja kypäreineen, jotka välkkyivät kuin kulta, ja mustia miekkailijoita Keshin eteläisistä maakunnista.
Ainoastaan yksi nainen seurasi hänen majesteettiaan, kävellen yksinään heti hänen jäljessään, visiirin ja ylipapin edellä. Se oli kuninkaallinen tytär, prinsessa Userti, joka näytti mielestäni komeammalta ja loistavammalta kuin kukaan siellä, vaikka hiukan kalpealta ja levottomalta.
Farao tuli valtaistuimen portaitten luo. Visiiri ja ylimmäinen pappi aikoivat auttaa häntä niitä ylös, sillä hän oli heikko vanhuudesta. Hän viittasi heidät pois ja nyökäten tyttärelleen nojasi kättään tämän olkapäätä vastaan ja hänen avullaan nousi valtaistuimelle. Minun mielestäni sillä oli tarkoituksensa. Oli, kuin tahtoisi hän näyttää koko hoviseuralle, että tämä prinsessa oli Egyptin tuki.
Hetken hän seisoi hiljaa, ja Userti istuutui ylimmälle portaalle nojaten leukaansa jalokivillä koristettua kättään vasten. Siinä seisoi Farao tarkastaen ympäristöään. Hän kohotti valtikkansa ja kaikki nousivat seisoalleen, sadat ja taas sadat ympäri salia. Heidän vaatteensa kahisivat heidän noustessaan kuin lehdet äkkinäisessä tuulessa. Farao istuutui, ja vielä kerran kohosi joka suusta kuninkaallinen tervehdys, joka kuului yksinomaan hallitsijoille: