"Sentähden, oi prinssi Seti, sinä olet Egyptin perillinen ja kenties, kuten nuo hebrealaiset profeetat sanoivat, tulet ennen pitkää kutsutuksi minun paikalleni sen valtaistuimelle."
"Eläköön kuningas ikuisesti!" huudahti Seti, "sillä hän tietää hyvin, etten minä tavoittele hänen kruunuaan enkä arvoaan."
"Tiedän sen hyvin, poikani, niin hyvin, että toivon sinun ajattelevan enemmän tätä kruunua ja arvoa, jotka, jos jumalat tahtovat, tulevat sinulle. Jolleivät he sitä tahdo, on seuraava lähin pelillinen serkkusi, kreivi Amenmeses, joka on myös kuninkaallista sukua sekä isän että äidin puolelta. Mutta kuka tulee hänen jälkeensä, sitä en tiedä, ellei tyttäreni, sinun sisarpuolesi, kuninkaallinen prinsessa Userti, Egyptin hallitsijatar."
Nyt Userti sanoi hyvin innokkaasti:
"Oi Farao, epäilemättä on minulla oikeus, vanhan säännön mukaan, päästä valtaistuimelle ennen serkkuani, kreivi Amenmesesta."
Amenmeses oli vastaamaisillaan, mutta Faraon kohottaessa kättään, vaikeni hän.
"On syytä tarkoin tutkia noita sääntöjä", vastasi Meneptah vähän epäröivällä äänellä. "Rukoilen jumalia, ettei tätä suurta kysymystä koskaan tarvitsisi tutkia neuvostossa. Siitä huolimatta, kirjoittakaa kuninkaallisen prinsessan sanat muistiin. Ja prinssi Seti", jatkoi hän, kun se oli tehty, "sinä olet vielä naimaton, ja jos sinulla onkin lapsia, eivät ne ole kuninkaallisia."
"Minulla ei ole yhtään lasta, Farao", sanoi Seti. "Todellako?" vastasi Meneptah välinpitämättömästi. "Kreivi Amenmeseksella on lapsia, tiedän sen, koska olen nähnyt niitä, mutta vaimonsa Unuarin kanssa, joka myös on kuninkaallista sukua, ei hänellä ole yhtään."
Tässä kuulin Amenmeseksen mutisevan: "Eihän se ole kummakaan, sillä hänhän on tätini." Seti hymyili kuullessaan sen.
"Tyttäreni, prinsessa, on myös naimaton. Joten näyttää siltä kuin kuninkaallinen suku loppuisi —"