"Mitä tarkoitatte, tietäjä?" kysyi hän katsoen häneen terävästi. "Mitenkä minä, joka olen vielä nuori, olen voinut tuntea jonkun naisen ja miehen tuhansia vuosia sitten?"
Kii tarkasteli häntä kummallisilla silmillään ja vastasi:
"Teillä on paljon arvonimiä, prinssi. Eikö yksi niistä ole 'Jälkeensyntyneitten Herra', ja jos on, niin miten saitte sen, ja mitä se merkitsee?"
"Se on nimeni. Mitä se merkitsee, en tiedä, mutta sain sen jonkun unen johdosta, jonka äitini näki yöllä ennen kuin synnyin. Kertokaa te minulle, mitä se merkitsee, koska näytte tietävän niin paljon."
"En osaa, prinssi. Tuota salaisuutta ei ole näytetty minulle. Kuitenkin tunsin nuoruudessani keski-ikäisen miehen, joka oli tietäjä, kuten minäkin, ja häneltä opin paljon. — Bakenkhonsu tässä tunsi hänet hyvin — sillä hän tutki tuota asiaa. Hän kertoi minulle olevansa varma, koska niin oli ilmoitettu hänelle, että ihmiset eivät elä ainoastaan kerran ja sitten lähde täältä iäksi. Hän sanoi, että ne elävät monta kertaa ja monissa muodoissa, vaikka aina tässä maailmassa, ja jokaisen elämän välillä on pimeyden muuri."
"Jos niin on, mitä hyötyä on elämästä, jota emme muista sen jälkeen kuin kuolema on sulkenut ovet?"
"Ovet on kerran jälleen avautuva, prinssi, ja näyttävä meille paikat, joiden läpi jalkamme ovat kulkeneet alusta alkaen."
"Uskontomme opettaa meille, Kii, että kuoleman jälkeen elämme iankaikkisesti jossakin muualla ruumiissamme, jotka saamme takaisin tuomiopäivänä. Iankaikkisuudella, jolla ei ole loppua, ei voi olla alkuakaan; se on ympyrä. Sentähden, jos on totta, että elämme uudelleen, niin täytyy senkin olla totta, että olemme eläneet aina."
"Se on hyvin perusteltu, prinssi. Ennen muinoin, ennen kuin papit alkoivat muodostella ihmisten ajatuksista kivimöhkäleitä ja rakentaa niistä temppeleitä tuhansille jumalille, monet pitivät tuota perustetta oikeana, kuten heidän mielestään oli vain yksi jumalakin."
"Niinhän on israelilaisillakin, joitten luo menen. Mitä sanotte heidän jumalastaan, Kii?"