Nyt Laban suuttui, johon huomasin hänellä olevan taipumusta, ja ojensi kätensä työntääkseen Setin tieltään ja tarttuakseen Merapiin.
"Varokaa itseänne, mies", sanoi prinssi, jolloin minä heitin oljet maahan, vedin esille miekkani ja juoksin heidän väliinsä huutaen:
"Orja, aiotko koskea käsinesi Egyptin prinssiin?"
"Egyptin prinssiin!" sanoi hän, vetäytyen hämmästyneenä taaksepäin, sitten lisäten jurosti: "Mitä tahtoo Egyptin prinssi minun kihlatultani?"
"Hän auttaa häntä, joka on haavoittunut, kotiin, löydettyään hänet avuttomana erämaasta noitten kirottujen olkien hausta", vastasin.
"Eteenpäin, ajaja", sanoi prinssi, ja Merapi lisäsi: "Ole hyvä, Laban, ja kanna oljet, jotka hänen Ylhäisyytensä seuralainen on kuljettanut sellaisen väsyttävän matkan."
Tämä epäili hetken, sieppasi sitten nipun käteensä ja asetti sen päänsä päälle.
Kun kuljimme siinä vierekkäin, niin hänen paha luontonsa näytti voittavan hänet. Lakkaamatta hän nurisi sitä, että Merapi oli yksin vaunuissa egyptiläisen kanssa. Viimein en voinut sitä enään kuunnella.
"Olkaa vaiti, mies", sanoin. "Vähiten kaikista ihmisistä tulisi teidän syyttää hänen ylhäisyyttään, sillä hänhän on kostanut tämän naisen isän murhan ja nyt on pelastanut hänet itsensä joutumasta koko yöksi erämaan villien petojen ja ihmisten joukkoon."
"Tuosta ensimmäisestä seikasta olen kuullut enemmän kuin tarpeeksi", vastasi hän, "ja toisesta tulen myös kuulemaan samoin. Siitä saakka kun morsiameni tapasi tämän prinssin, on hän katsonut minuun toisenlaisilla silmillä ja puhutellut minua erilaisella äänellä. Niin, ja kun minä joudutan naimista, sanoo hän, ettei se voi käydä päinsä vielä pitkiin aikoihin, koska hän suree isäänsä — tosiaankin isäänsä, jolle hän ei koskaan antanut anteeksi sitä, että tämä kihlasi hänet minulle seuraten kansamme tapoja."