"En tehnyt sitä ja siinä kaikki. Ana, hän on kaunis nainen ja suloinen."
"Kaunein ja suloisin, mitä milloinkaan olen nähnyt, prinssi."
"Olkaa varovainen, Ana. Pyydän teitä olemaan varoillanne, muuten voisitte rakastua sellaiseen, joka on jo kihlattu."
Katsoin ainoastaan häneen ja katsellessani mietin tietä ja Kiin sanoja. Ja niin luullakseni teki prinssikin. Ainakin hän naurahti ja kääntyi pois.
Minä puolestani lepäsin huonosti sen yön ja kun viimein nukahdin, uneksin Merapista, joka rukoili kuun kirkkaassa valossa.
VII.
HYÖKKÄYS.
Kului kahdeksan päivää ennen kuin poistuimme Goshenin maasta. Kertomus, joka israelilaisilla oli meille esitettävänä, oli pitkä ja ikävä. Sitäpaitsi he näyttivät toteen paljon julmia tekoja, jotka he olivat kärsineet, ja kun ne olivat lopussa, täytyi kutsua esille vartijat ja paljon muita todistamaan ne, ja kaikki ne oli ehdottomasti kirjoitettava muistiin. Ja lopuksi, prinssillä ei näyttänyt olevan mitään kiirettä lähtöön, koska hän sanojensa mukaan odotti noitten kahden profeetan paluuta korvesta. Näitä ei kuitenkaan kuulunut. Koko tänä aikana ei Seti enään nähnyt Merapia, eikä edes puhunut hänestä, ei edes silloinkaan, kun kreivi Amenmeses ivaillen puhui hänen vaunutoveristaan ja kysyi, eikö hän ollut taas ajanut kuun valossa korpeen.
Minä kuitenkin näin hänet kerran. Kulkiessani eräänä päivänä kylässä auringonlaskun aikana tapasin hänet tiellä enonsa Jabezin ja rakastajansa Labanin välissä, aivan kuin vangin kahden vartijan keskellä. Minun mielestäni hän näytti onnettomalta, mutta jalka näkyi olevan jälleen terve. Ainakin hän liikkui ontumatta.
Pysähdyin tervehtimään häntä, mutta Laban rypisti otsaansa ja kiiruhti häntä mukaansa. Jabez pysähtyi ja jäi keskustelemaan kanssani. Hän kertoi, että Merapin haava oli parantunut, mutta hänen ja Labanin välille oli tullut erimielisyyttä, johtuen kaikki tuon illan tapahtumista, jolloin Merapin jalka loukkaantui, ja joka päättyi Labanin ja kapteenin väliseen taisteluun.