"Ilmoitan sen hänen korkeudelleen ja visiirille, Jabez."
"Kiitän teitä, kirjuri, ja odotan leirin ulkopuolella huomen aamulla vastaustanne. Kas, Laban palaa Merapin kanssa. Yksi sana vielä, kavahtakoon hänen korkeutensa Labania. Hän on hyvin kostonhimoinen, eikä ole unohtanut tuota miekan iskua, jonka hän sai päähänsä."
"Olkoon Laban varuillaan", vastasin minä. "Jollei hänen korkeutensa olisi estänyt, olisivat sotilaat tappaneet hänet tuona yönä, koska hän uskalsi yrittää käydä käsiksi kuninkaalliseen henkilöön. Toisella kerralla ei hän liukahda pois. Sitäpaitsi kostaisi farao kaiken Israelin kansalle."
"Ymmärrän. Olisi ollut ikävää, jos Laban olisi tapettu, hyvin ikävää.
Mutta Israelin kansalla on Yksi, joka voi suojella sitä faraota ja
hänen joukkojaan vastaan. Hyvästi, kirjuri Ana. Jos joskus tulen
Tanikseen ja suvaitsette, niin keskustelemme enemmän."
Illalla kerroin tämän kaiken prinssille. Hän kuunteli ja sanoi:
"Surkuttelen neiti Merapia, sillä hänelle näyttää tulevan kova kohtalo. Kuitenkin", lisäsi hän hymyillen, "on kenties hyvä teille, ystävä, ettette enää näe häntä, joka varmasti tuo mukanaan hämminkiä, mihin hän tuleekin. Tällä naisella on kasvot, jotka kummittelevat mielessä, kuten Kaa kummittelee hautakammioissa, ja minä puolestani en halua nähdä niitä enää."
"Olen iloinen kuullessani tuon, prinssi, ja minä puolestani olen ollut tekemisissä naisten kanssa, hyvin kauniittenkin. Sanon Jabez'ille, että muonavarat matkalle hankitaan muualta."
"Ei, ostakaa ne häneltä, ja jos Nehesi murisee hinnasta, maksakaa ne minun rahoillani. Tie hebrealaisen sydämeen kulkee hänen aarrepussinsa kautta. Jos Jabezia hyvin kohdellaan, tulee hän ystävällisemmäksi veljensä tyttärelle, josta minulla on aina miellyttävä muisto. Ja siitä olen kiitollinen tämän katkeran kansan seassa, joka vihaa meitä, ja syystä."
Lampaat ja kaikki ruokatarpeet matkaa varten ostettiin siis Jabezilta hänen itsensä määräämiin hintoihin, josta hän kovasti kiitteli minua. Ja kolmantena päivänä lähdimme.
Viimeisellä hetkellä prinssi, jonka mieli näkyi tulleen illalla oikulliseksi, kieltäytyi matkustamasta yhdessä joukon kanssa seuraavana aamuna melun ja tomun tähden. Turhaan esteli kreivi Amenmeses häntä, ja Nehesi ja korkeat päälliköt polvillaan rukoilivat häntä sanoen, että heidän oli vastattava hänen turvallisuudestaan faraolle ja prinsessa Usertille.