"Kun naisella on prinssi ja sellainen prinssi läheisyydessään, vaivaisiko hän itseään asettamalla pauloja pyydystääkseen kirjurin?" kysyin vähän katkerasti.
"Oho!" sanoi hän nauraen tavallista leveätä nauruaan, "asiat ovat siis sillä lailla, ovatko ne? Hyvä, niin ajattelinkin, mutta, ystävä Ana, varoitan teitä ajoissa. Älkää koettako houkutella Kuuta alas taivaalta kotinne valoksi, jottei hän tulisi, ja aurinko, hänen herransa, suuttuisi ja polttaisi teitä. Hyvä, hän rakastaa prinssiä, ja siksi ennemmin tai myöhemmin hän saa hänetkin rakastumaan itseensä."
"Kuinka, Bakenkhonsu?"
"Useimpiin miehiin nähden, Ana, se olisi helposti tehty. Huokaus, muutamia puoleksi kätkettyjä kyyneliä oikealla hetkellä, ja asia on valmis, kuten olen kuullut tuhannet kerrat tapahtuneen. Mutta sellaiseen nähden kuin tämä prinssi on, se mahtaa käydä toisin. Hän näyttää prinssille, että hän on kadottanut nimensä hänen tähtensä; että hänen tähtensä on kansansa vihaama ja Jumalansa hylkäämä, ja saa siten prinssin säälimään itseään. Ja sääliväisyys on rakkauden oma sisar. Tai kenties ollen myöskin viisas, hän tahtoo antaa prinssille neuvoja noissa kaikissa israelilaisia koskevissa asioissa, ja siten tunkeutuu hän tämän sydämeen ystävyyden puvussa, ja sitten hänen suloutensa ja kauneutensa saavat aikaan lopun luonnon lakien mukaan. Joko sitä tai tätä tietä, myötä- tai vastavirtaa, perille hän tulee."
"Jos niin käy, mitäpä siitä? Onhan Egyptin hallitsijoilla tapana pitää useampia puolisoja."
"Tarkoitan, Ana, että Seti luullakseni on mies, joka todella haluaa omata vain yhden, ja tämä yksi on oleva tuo hebrealainen. Niin, hebrealainen nainen on hallitseva Egyptiä ja kääntävä sen palvelemaan omaa Jumalaansa, sillä ei milloinkaan hän rupea palvelemaan meidän jumaliamme. Ja todellakin, kun hänen kansansa huomaa, että hän tottelee heitä, käyttävät he häntä siihen. Tai ehkä hänen Jumalansa itse tahtoo käyttää häntä toteuttamaan tarkoituksiaan, kuten hän lienee nyt jo käyttänyt häntä."
"Ja miten käy sen jälkeen, Bakenkhonsu?"
"Jälkeenpäin — kuka tietää? Minä en ole tietäjä, en ainakaan missään tärkeämmässä asiassa, kysykää sitä Kiiltä. Mutta minä olen hyvin, hyvin vanha ja olen tarkastellut maailmaa, ja sanon teille, että näin käy, jollei" — ja hän pysähtyi.
"Jollei mitä?"
Hän hiljensi ääntään.