"Ja minkä pyynnön jalosukuinen neiti Merapi tahtoisi tehdä minulle?
Ei, astukaa esiin ja puhukaa, Israelin kuu."
"Oi prinssi", vastasi hän, "pyyntöni on tämä, että pelastaisitte hebrealaiset kuolemasta, johon teillä yksin on valta."
Samassa aukeni ovi ja sisään astui Userti.
"Mitä tuolla naisella on täällä tekemistä?" kysyi hän.
"Luulen, että hän tuli katsomaan Anaa, puolisoni, niin kuin minäkin, ja epäilemättä sinäkin tulit. Ja ollessaan täällä pyytää hän minua suojelemaan kansaansa."
"Ja minä pyydän sinua, puolisoni, antamaan hänen kansansa miekan surmattavaksi, minkä se on ansainnut yrittäessään murhata sinut."
"Ja rangaistako jokaista heitä, Userti, vaikka muutamat jo riutuvat ruoskan iskujen alla", lisäsi prinssi vavahtaen. "Loput ovat viattomia — miksi pitäisi heidän kuolla?"
"Siksi, että valtaistuimesi on muuten vaarassa, Seti. Sanonpa sinulle, jos jatkat faraon tahdon vastustamista, niinkuin Egyptin lain mukaan voit tehdä, tekee hän sinut perinnöttömäksi ja asettaa serkkusi Amenmeseksen sinun paikallesi, niinkuin hän Egyptin lain mukaan voi tehdä."
"Tiedän sen, Userti. Kuitenkin, miksi tekisin väärin yksityisen onneni tähden? Kysymys on siitä, mikä on oikein?"
Userti katseli häneen hämmästyneenä. Hän ei milloinkaan ymmärtänyt Setiä, eikä voinut edes uneksia, että tämä tahtoi luopua maailman mahtavimmasta valtaistuimesta pelastaakseen kysymyksen alaisen kansan, koska hän oli sitä mieltä, ettei heidän pitänyt kuolla. Kuitenkin aivan vaistomaisesti hän jätti ensimmäisen kysymyksen vastaamatta ja tarttui toiseen.