"Se on oikein", sanoi hän, "monesta syystä, joista minun ei tarvitse mainita muita kuin yksi, sillä siihen sisältyvät kaikki muut. Egyptin jumalat ovat oikeita jumalia, joita meidän on palveltava ja toteltava, tai jouduttava turmioon nyt ja tulevaisuudessa. Israelilaisten Jumala on väärä jumala ja ne, jotka palvelevat häntä, ovat harhaoppisia ja harhaoppisuutensa tähden kuolemaan tuomittuja. Sentähden on aivan oikein, että niiden, jotka oikeat jumalat ovat tuominneet, on kuoltava heidän palvelijoittensa miekan surmaamina."
"Tuo on hyvin perusteltu, Userti, ja jos on niin, kenties minunkin ajatukseni muuttuvat tässä asiassa samanlaisiksi kuin sinun, ettei minun enää kauemmin tarvitse vastustaa faraota ja hänen tahtoaan. Mutta onko niin? Siitä on kysymys. En kysy sinulta, koska sanot, että Egyptin jumalat ovat oikeita jumalia, ja kun tiedän, mitä vastaisit tai pikemmin, ettet antaisi mitään kunnollista vastausta. Mutta minä kysyn tältä jalosukuiselta neidiltä, onko hänen Jumalansa väärä, ja jos hän vastaa, ettei se ole, niin pyydän, että hän todistaisi sen minulle, jos hän voi. Jos hän kykenee todistamaan sen, silloin toistan faraolle kolmen päivän kuluttua saman kuin tänään sanoin hänelle. Jollei hän kykene todistamaan sitä, silloin ajattelen asiaa hyvin tarkasti. Vastatkaa nyt, Israelin kuu, ja muistakaa, että tuhansien elämä riippuu teidän sanoistanne."
"Oi! teidän korkeutenne", alkoi Merapi. Sitten hän pysähtyi, puristi kätensä yhteen ja katsoi ylöspäin. Luulen, että hän rukoili, sillä hänen huulensa liikkuivat. Hänen seistessään tuossa näin ja luulen, että Setikin näki, ihmeellisen valon leviävän hänen kasvoilleen ja silmiinsä. Se oli innostuksen ja kirkastuksen jumalallista tulta.
"Miten voin minä, halpa hebrealainen nainen, todistaa teidän korkeudellenne, että minun Jumalani on oikea Jumala ja Egyptin jumalat ovat vääriä? En tiedä, ja kuitenkin — onko teidän monien jumalienne joukossa, joita palvelette, yhtään sellaista, jonka haluaisitte asettaa minun Jumalaani vastaan?"
"Epäilemättä, israeliitta", vastasi Userti. "Meillä on Amon-Raa, jumalien isä, josta kaikki muut jumalat ovat saaneet alkunsa, ja jolta he saavat voimansa. Tuolla vanhan temppelin pyhäkössä on hänen kuvapatsaansa. Siirtäköön teidän Jumalanne hänet paikoiltaan, jos voi! Mutta mitä te tuotte mahtavaa Amon-Raata vastaan?"
"Minun Jumalallani ei ole mitään kuvapatsasta ja hänen pyhäkkönsä on ihmisten sydämissä, niin minulle ovat opettaneet hänen profeettansa. Minulla ei ole mitään tuotavana tähän taisteluun, paitsi sitä, mikä on uhrattava kaikissa taisteluissa — elämäni."
"Mitä tarkoitatte?" kysyi Seti hämmästyneenä.
"Tarkoitan, että minä, turvaton ja yksinäinen, menen Amon-Raan läheisyyteen hänelle pyhitettyyn temppeliin, ja Jumalani nimessä käsken hänet tappamaan minut, jos hän kykenee."
Me tuijotimme häneen ja Userti huudahti:
"Jos hän kykenee! Kuulkaa tuota jumalanpilkkaajaa! Hyväksytkö sinä,
Seti, että hän käskee isä Amonia, niinkuin perinnölliset ylipapit?
Hän saa hengellään maksaa tuon häväistyksen."