Seti hymyili ja vastasi:
"Ja ylipappi sanoo, että hän olisi turhanpäiväinen, jos hän työntäisi niin kauas suuren viran etuoikeudet, viran, jota hän ei milloinkaan ole etsinyt itselleen."
"Teidän korkeutenne", keskeytti Merapi suloisella, pyytävällä äänellä, "pyydän teitä, olkaa armollinen minulle ja sallikaa minun tehdä tuo koe, jota olen halunnut, en tiedä miksi. Sanoja sellaisia, joita olen puhunut, ei voi peruuttaa. Ne on jo kirjoitettu iankaikkisuuden kirjaan, ja ennemmin tai myöhemmin, joko tätä tai tuota tietä, ne täytyy täyttää. Elämäni on pantu pantiksi vetoon ja minä tahdon heti saada tietää, menetänkö sen."
Nyt Usertikin katsoi häneen ihmeissään, mutta vastasi ainoastaan:
"Totisesti, israeliitta, minä uskon, ettei tuo rohkeus jätä teitä pulaan sittenkään kuin joudutte Kiin, Amonin uhripapin, ja muitten pappien armoille tuon temppelin holveissa, jota tahdotte häväistä."
"Minäkin uskon, ettei se jätä minua, teidän korkeutenne, jos sellainen tulisi kohtalokseni. Vastatkaa, Egyptin prinssi."
Seti katsoi Merapiin, joka seisoi hänen edessään niin tyynenä pää alas painettuna ja kädet ristissä rinnalla. Sitten hän katsahti Usertiin, jonka kasvoilla näkyi ivallinen hymy. Hän ymmärsi tuon hymyn tarkoituksen niin kuin minäkin. Siitä näkyi selvästi, ettei hän uskonut Setin sallivan tuon kauniin naisen, joka oli pelastanut hänen elämänsä, panna henkeään alttiiksi minkään taivaan tai helvetin voiman tähden. Hetken käveli prinssi edes takaisin huoneessa, sitten hän pysähtyi ja sanoi äkkiä kääntyen, ei Merapille vaan Usertille:
"Tapahtukoon tahtosi. Mutta muista, jos tämä rohkea nainen epäonnistuu ja kuolee, on hänen verensä sinun päälläsi, ja jos hän voittaa ja elää, pidän häntä jaloimpana koko naismaailmasta ja rupean tutkistelemaan tätä uskonnon asiaa, Israelin kuu. Nimellisenä Amon-Raan ylipappina minä hyväksyn vaatimuksenne jumalan puolesta, vaikka en tiedä, ottaako hän sitä edes huomioonsa. Koe on pantava toimeen ensi yönä temppelin pyhäkössä tuntina, joka ilmoitetaan teille. Minä olen siellä läsnä ollakseni varma, että teitä kohdellaan oikeudenmukaisesti, ja muutamia muitakin tulee sinne. Kirjoittakaa määräykseni, kirjuri Ana, ja antakaa Amonin pääpapille, Roille, ja uhripapille, tietäjä Kiille, tiettäväksi, että minä tahdon keskustella heidän kanssaan. Hyvästi, jalo neiti."
Merapi meni, mutta kääntyi ovella ja sanoi:
"Kiitän teitä, prinssi, omasta ja kansani puolesta. Mitä tapahtuneekin, pyydän teitä, älkää unohtako anomustani suojella heitä sodalta, sillä he ovat viattomia. Ja nyt pyydän, että minun annettaisiin olla aivan yksin siksi, kunnes käsketään temppeliin, sillä minun on valmistettava itseäni niin hyvin kuin voin alistuakseni kohtalooni, mikä se sitten lieneekin."