"Kenties he ovat kuulleet, mitä tapahtui temppelissä."

"Epäilemättä, mutta se ei ole syy, mikä harmittaa heitä, jotka ajattelevat, että jumalat voivat itse pitää huolta itsestään. He ovat kuulleet myös sen, että minä tahdon suojella hebrealaisia, joita he vihaavat, ja siksi he alkavat vihata minua. Miksi syyttäisin heitä, kun farao näyttää heille esimerkkiä?"

"Prinssi", kuiskasin minä, "mitä aiotte sanoa faraolle?"

"Se johtuu siitä, mitä farao sanoo minulle. Ana, jollen tahdo hylätä jumaliamme, kun he näyttävät olevan heikkoja, vaikka siitä koituisi minulle hyötyäkin, luuletteko, että jättäisin nuo hebrealaiset heikkoutensa tähden, vaikkapa valtaistuinkin tulisi kysymykseen?"

"Tuo on jaloa puhetta", kuiskasin minä, ja kun astuimme alas vaunuista, kiitti hän minua katseellaan.

Kuljimme suuren salin poikki tuohon se maan huoneeseen, missä farao oli antanut minulle kultavitjat. Hän oli jo siellä istuen huoneen perällä päässään kaksinkertainen kruunu. Hänen ympärilleen olivat kokoontuneet kaikki kuninkaalliset sukulaiset ja korkeat upseerit. Me tervehdimme, mutta hän ei näyttänyt huomaavan meitä. Hänen silmänsä olivat melkein kiinni ja minusta hän näytti hyvin sairaalta. Prinsessa Userti saapui meidän jälkeemme, ja hänelle hän lausui muutamia tervehdyssanoja ja ojensi kätensä suudeltavaksi. Sitten hän käski sulkea ovet. Silloin saapui eräs hovin upseeri sanomaan, että hebrealaisten lähettiläs oli tullut ja halusi puhutella faraota.

"Tulkoon sisälle", sanoi Meneptah, ja samassa tämä ilmestyikin.

Hän oli keski-ikäinen mies, jolla oli tuimat silmät ja pitkä tukka, joka valui pitkin lampaannahkaista pukua. Minusta hän näytti tietäjältä. Hän seisoi faraon edessä tervehtimättä.

"Puhu asiasi ja mene", sanoi visiiri Nehesi. "Nämä ovat Israelin isien sanoja, joita huuleni puhuvat", huusi mies äänellä, joka kaikui ympäri holvimaisessa huoneessa. "Olemme kuulleet, oi farao, että nainen Merapi, Nathanin tytär, joka on paennut teidän kaupunkiinne, hän, jota sanotaan Israelin kuuksi, on näyttäytynyt voimalliseksi profeetaksi, jolle Jumalamme on antanut lujuutta niin, ettei hän seistessään yksin keskellä egyptiläisten Amonin pappeja ja tietäjiä vahingoittunut heidän taioistaan, vaan kykeni rukouksen miekalla tuhoamaan Amonin. Me vaadimme, että tämä profeetta annetaan meidän haltuumme, ja vannomme omasta puolestamme, että hän turvallisesti pääsee kihlatun puolisonsa luo ja hänelle ei tapahdu mitään pahaa huolimatta kaikista rikoksista ja petoksista, joita hän on tehnyt kansaansa kohtaan."

"Käänny tässä asiassa", vastasi farao levollisesti, "Egyptin prinssin puoleen, jonka hovissa luullakseni nainen asustaa. Jos hän haluaa luovuttaa hänet, joka, kuten otaksun, on noita tai taitava juonien keksijä, tämän kihlatulle ja sukulaisille, niin tehköön niin. Ei ole faraon asia päättää yksityisten orjien kohtalosta." Mies kääntyi Setin puoleen ja sanoi: "Te olette kuullut, kuninkaan poika. Tahdotteko luovuttaa tämän naisen?"