Vielä kerran puristimme toistemme käsiä. Sen jälkeen meni kukin omalle taholleen. Henry Curtis seurasi Infadusta asettuen hänen rinnalleen "valkoisten" etupäähän. God seurasi oikeata sivustaa. Ja minä liityin raskain mielin kuningas Ignosiin, joka kokosi väkensä ympärilleen Infaduksen sotilaitten taakse.
VIIDESTOISTA LUKU.
Twalan kuolema.
Kävi niinkuin käydä piti. Ignosi ja minä, jotka seisoimme niin kutsutun Puhveliosaston kanssa kappaleen matkaa "valkoisten" takana, näimme kuinka nämä uljaat, voimakkaat miehet rivi riviltä kaatuivat, sitä myöten kuin taistelu kuumeni.
Kesti kauan, ennenkuin ottelu oikein sai vauhtia — vihollisella ei nähtävästi ollut erityistä halua joutua tekemisiin "valkoisten" kanssa. Viimein näimme kookkaan liehuvatöyhtöisen päällikön juoksujalkaa rientävän epäröivien soturien luo; hän oli luullakseni Twala itse. Hän jakeli käskyjä, ja hänen väkensä päästi sotahuudon ja syöksyi eteenpäin. Silmänräpäyksen kuluttua sinkoili tuhansittain heittopuukkoja "valkoisten" ensimäisen rivin päälle.
Ääneen huutaen ja keihäitään heiluttaen syöksyivät nämä nyt vihollisiaan vastaan. Kuului ukkosen kaltainen jyrähdys — kilvet iskivät toisiinsa. Edes takaisin lainehtivat nyt taistelijain rivit, kunnes kahakka äkkiä keskeytyi; "valkoiset" olivat täydellisesti masentaneet ensimäisen osaston Twalan väkeä, mutta se olikin maksanut Infadukselle kolmannen osan hänen miehistään.
Nyt oli vain kaksi riviä "valkoisia" jälellä; he seisoivat olkapää olkapäässä kiinni ja odottivat tyyninä uutta hyökkäystä. Suureksi ilokseni näin vilahduksen Curtisin keltaisesta parrasta. Hän ei siis ollut kaatunut — ei ainakaan vielä!
Vielä kerran kuului kilpien ryske, Infadus ja Curtis ynnä heidän sotilaansa ottelivat taas ylivoiman kanssa. Silmänräpäyksen näytti siltä, kuin joutuisivat "valkoiset" tappiolle. Ignosi ja minä olimme jo hyökkäämäisillämme avuksi, mutta silloin kuului kesken taistelun melskettä Curtisin syvä ääni. Ja samassa sota-onni kääntyi, "valkoiset" kokoontuivat Curtisin ympärille, ja joka kerran kun hän heilautti sotakirvestään, iski se viholliseen. Tälläkin kertaa oli voitto "valkoisten".
Mutta voi! 3,000 miehestä, jotka vähän aikaa sitten olivat hyökänneet vihollista vastaan, oli nyt vain viidesosa jälellä.
Mutta nämä 600 veristä sotilasta eivät vielä olleet uuvuksissa. Hämmästykseksemme näimme heidän yhtäkkiä ryntäävän eteenpäin vinhasti kuin tuulispää pakenevien vihollisten jälkeen pienelle kummulle, jossa he pysähtyivät ja asettuivat puolustusasentoon. Ylinnä kummun harjalla näin Curtisin ja hänen rinnallaan vanhan Infaduksen.