Gagul nauroi — se kaikui käärmeen sähinältä: "Hi hii! Minä yksin tunnen tien! Minä yksin! Ja minä en sitä ilmoita! Valkoisten paholaisten ei pidä saaman mitään — ei mitään!"
"Silloin täytyy minun pakottaa sinut sanomaan, mitä tiedät", lausui Ignosi tuimalla äänellä. "Ellet sinä ilmaise meille kaikkea, olet kuoleman oma."
"Kuoleman!" huusi ilkeä noita. "Kuoleman!" toisti hän ja päästi kauhun ja raivon ulinan. "Luuletteko te, että voitte minut tappaa? Tiedättekö, kuka olen? Kuinka vanhaksi luulette minua? Minä tunsin isänne ja isäinne isät. Minä olen ollut täällä aina ja tulen aina olemaan. Kuolla! Minä en kuole. Ei kukaan uskalla minuun kajota."
"Kyllä", vastasi Ignosi, "minä uskallan! Ja miksi tahtoisitkaan elää? Kuoleman pitäisi olla sinulle tervetullut, Gagul."
"Houkkio!" kirkui noita. "Houkkio, joka luulet, että elämä ilahuttaa vain nuorten sydämiä. Ei, nuoret, he voivat tuntea, he voivat rakastaa ja kärsiä, he voivat kärsiä tuskaa… Mutta vanhat hymyilevät, kun onnettomuus kohtaa toisia, he iloitsevat, kun pahuus voittaa. He rakastavat vain yhtä: elämää. Ja mitä on elämä? Aurinko ja ilma. Lämmin, kirkas aurinko ja raitis, puhdas ilma. Mutta kylmyyttä uh! — kylmyyttä ja pimeyttä, niitä vanhat pelkäävät. Huh niin, kylmyyttä ja pimeyttä — —"
"Lopeta ilkeä puheesi! Vastaa minulle!" Ignosi tarttui keihääseensä heiluttaen sitä uhkaavasti ilmassa. "Tahdotko näyttää minulle paikan, minne aarre on kätketty — taikka — —"
Gagul ryömi Ignosin jalkain juureen ja vikisi yhä: "Minä en tee sitä! En tee sitä!" Hitaasti laski kuningas keihäänsä alaspäin, kunnes sen kirkas terä viimein kosketti noidan rintaa.
Rajusti kirkaisten tämä ponnahti ylös ja vaipui heti taas maahan, kieriskellen edes takaisin.
Ja nyt oli toinen ääni kellossa. "Kyllä, kyllä, minä näytän — minä näytän kyllä, missä kirkkaat kivet ovat. Kunhan vaan saan elää — lämpimässä auringossa ja imeä ravintoa — —"
"Arvasin kyllä että viimein suostuisit, vanha velho!" hymähti Ignosi. "Kuule nyt: huomenna tulee sinun lähteä sinne Infaduksen ja valkoisten veljieni seurassa. Mutta varo ettet heitä petä, sen sinulle sanon!"