"Hitaammin, valkoiset miehet! Hitaammin!" vinkui hän. "Te saavutatte kyllä ajoissa onnettomuuden. Se kyllä odottaa teitä, saattepa nähdä!"
Vihdoin saavuimme vuorten luo. Edessämme oli suuri, pyöreä aukko, joka oli noin 3,000 jalkaa ympärimitaten; sen sivut viettivät kaltevasti pohjaa kohti. Se oli noin 300 jalkaa syvä.
"Voitteko arvata, mikä tämä on?" kysyin minä molemmilta ystäviltäni.
He pudistivat päätään ja tuijottivat ihmetellen syvyyteen.
"Siinä näkee — te ette tunne Kimberleyn timanttikaivoksia. Siellä oli aivan tämän näköistä. Vakuutan teille, että kuningas Salomon timanttikaivos on tässä. Jos me alkaisimme kaivaa täällä, niin varmaan löytäisimme kiiltoliuskesuonia."
Kaivoksen luona jakaantui tie kahteen haaraan, jotka kulkivat pitkin kuilun reunaa. Aukon takana näimme kolme suunnattoman suurta kuvapatsasta. Mitä ne olivat? Me riensimme niiden luo — ne olivat tietysti nuo "kolme mykkää", joista kukualaiset olivat niin paljon puhuneet.
Keskimmäinen näistä "mykistä" oli alaston naisolento; kasvojenpiirteet olivat hyvin ankarat, mutta kauniit; valitettavasti oli ajan hammas pahasti kalunnut kiveä ja kuluttanut pois monen piirteen. Molemmilla ohimoilla oli puolikuun kärjen tapainen sarvi.
Hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan seisoi kaksi muuta patsasta; ne esittivät miestä, jolla oli hirvittävät kasvot — varsinkin oli oikeanpuolinen oikein paholaisen näköinen.
Siinä istuivat nämä kolme suurista kallionlohkareista hakatuilla jalustoillaan, joihin oli kaiverrettu kummallisia, meille tuntemattomia kirjoituksia — ja niin he olivat istuneet tuhansia vuosia. Mikähän kuvanveistäjä oli luonut nämä teokset? Kuka oli kaivanut kaivoksen? Kuka rakentanut tien?
Äkkiä juolahti mieleeni se kohta raamatussa, missä sanottiin, että
Salomo palveli vieraita jumalia: Sidonilaisten epäjumalaa Astartea,
Ammonilaisten jumalaa Milkomia, ja Moabilaisten epäjumalaa Kamosta.
Näimmeköhän tässä edessämme noiden kolmen väärän jumalan kuvat?