Silloin saapui kuuluviini ääni — hiljainen pulp — pulp —. Hiljaa — niin, nyt saattoivat muutkin sen kuulla, ja tuota pikaa läksimme taas matkaan sinne päin, mistä ääni kuului. Se johtui varmaankin juoksevasta vedestä.
Kovemmin, yhä kovemmin kuului lirinä ja solina. Haparoimme eteenpäin pitkin kallioseiniä — emme päässeet kyllin nopeasti mielestämme. Mutta olisihan meidän jo pitänyt saapua veden luo. Se lorisi nyt niin kovaa ja selvästi, että se keskellä suurta hiljaisuutta, joka kaikkialla vallitsi, kaikui korvissamme kuin kohiseva vesiputous.
Kunpa emme nyt vaan olisi erehtyneet! Kuinka saattoi maan sisässä olla juoksevaa vettä?…
"Nyt tunnen veden hajua!" huudahti God, joka kulki etunenässä. Curtis sai tuskin huudahtaneeksi: "Varo!" kun jo samassa kuulimme molskinaa ja huutoa. God oli loiskahtanut veteen!
"God! missä olet God?" huusimme Curtis ja minä. Suureksi iloksemme hän heti vastasi: "Kaikki reilassa! En edes painunut pohjaan. Mutta sytyttäkääpä tulitikku!"
Nyt meni viimeinen tulitikku menojaan. Godilla ei ollut mitään hätää.
Mustassa purossa, joka virtasi jalkaimme juuressa, saatoimme erottaa
Godin, joka silmälasineen päivineen tarttui kiinni kauhean suureen
kiveen.
"Ottakaa minut vastaan", huusi hän, "niin uin yli teidän luoksenne."
Kuului uusi loiskahdus, ja sitten kuulimme, kuinka God ähkyen ja pyristellen pyrki meitä kohti virran yli. Tulitikku oli sammunut, mutta pimeässä onnistui Curtisin ja Godin kuitenkin löytää toistensa kädet, ja kahden minuutin kuluttua oli ystävämme taas kuivalla maalla. Ymmärsimme nyt, ettei meillä purosta olisi isoakaan iloa. Janomme saatoimme kyllä sammuttaa sen vedessä, mutta ei voinut olla puhettakaan siitä, että olisimme voineet siinä uida ja sillä tavoin päästä vapauteen, siksi oli virta liian vuolas.
Haparoiden kuljimme eteenpäin ja jouduimme viimein käytävään, joka johti oikealle.
"Seuratkaamme vaan tätä tietä!" ehdotti Curtis alakuloisella äänellä. "Sanotaanhan että kaikki tiet vievät Roomaan, ja yhdentekevä lienee, missä kuljemme tässä kauheassa vuoressa. Eihän meillä ole muutakaan tekemistä kuin käydä — käydä, kunnes kaadumme!"