Suurena karttana levisi kaunis maa edessämme. Me katselimme, katselimme, emmekä väsyneet ihailemasta kaikkea tätä valoisaa kauneutta ja tuoretta rehevyyttä.
Kaksi seikkaa kiinnitti heti huomiomme puoleensa. Ensiksikin oli edessämme leviävä maa ainakin viisituhatta jalkaa korkeammalla kuin erämaa, jonka läpi olimme kulkeneet, toiseksi juoksivat kaikki virrat etelästä pohjoiseen päin. Vuorijonon etelärinteellä emme valitettavasti olleet tavanneet ainoatakaan jokea, täällä pohjoispuolella sitävastoin oli runsaasti jokia ja puroja. Ne näyttivät kaikki yhtyvän suureen virtaan, joka kiemurteli seudun läpi, niin pitkälle kuin silmä kantoi. Me istuimme kalliorinteellä ja ihailimme hetken aikaa sanattomina silmäimme edessä olevaa maisemaa. Viimein katkaisi Curtis äänettömyyden.
"Kuulkaapa", virkkoi hän. "Vanhassa kartassa mainittiin jotain
Salomon suuresta tiestä, eikö totta?"
Minä nyökkäsin.
"Katsokaa tuonne! Siinä se on!" sanoi Curtis viitaten oikealle.
God ja minä käännyimme katsomaan. Toden totta! Suoraan halki tasangon kiemurteli nauhan tapainen juova, se näytti todella leveältä maantieltä. Me emme heti olleet huomanneet sitä, koska se puolittain peittyi silmiltämme pienen kummun taa, juuri siinä missä se alkoi leikata tasankoa. Emme virkkaneet mitään — emme sanaakaan. Ja mitä olisimmekaan voineet sanoa? Viime päivien kuluessa olimme nähneet ja kokeneet niin paljon, että olimme jo kadottaneet kyvyn ihmetellä. Sitä paitsi ei meistä ollut niin kummallista, jos tapasimme jäännöksiä menneiltä ammoisilta ajoilta.
"Sinne ei liene kovinkaan pitkä matka", arveli God. "Mennäänkö nyt heti?"
Tuumasta toimeen. Pesimme kätemme ja kasvomme purossa ja seurasimme Godin kehotusta. Alkumatka oli jotenkin rasittava, täytyi alinomaa kavuta ja harpata suurten kivien, ja korkeiden lumikinosten yli. Viimein saavuimme kuitenkin pienelle töyräälle ja siinä näimme tien aivan jalkaimme juuressa. Mainio tiepä se olikin, se oli noin puolisataa jalkaa leveä ja kovaan kallioon hakattu. Ihmeellistä kyllä päättyi se tähän, katosi kiviin ja lumeen.
"Mitäs tästä arvelette, Allan?" kysyi God, kun tuokion kuluttua seisoimme kuningas Salomon tiellä. "Voitteko selittää, mistä tämä johtuu?"
Ravistin päätäni. God katseli tutkivasti ympärilleen ja nosti miettiväisenä sormen nenälleen.