Vanha Infadus kumarsi maahan asti ja mutisi: "Kuhm! Kuhm." Sittemmin sain tietää, että kukualaiset täten tervehtivät kuningastaan. Sitten hän sanoi jotain seuralaisilleen ja nämä korjasivat kauhealla kiireellä huostaansa kaikki kimsumme ja kamsumme. He eivät millään ehdolla antaneet meidän itse kantaa tavaroitamme — ei, he muka kyllä pitivät huolen niistä. Pyssyihin ei kukaan kuitenkaan uskaltanut koskea, ei millään ehdolla. Mutta Godin vaatteet, jotka huolellisesti kokoonpantuina olivat maassa, korjasi muuan alku-asukas heti kainaloonsa.
God harppasi miehen luo vaatien vaatteitaan takaisin ja kiivas sananvaihto syntyi heidän välillään kaikessa ystävyydessä tietysti.
Infadus rupesi sovittajaksi. "Elköön noitasilmäinen ja noitahampainen valtiaani millään ehdoin koskeko vaatteisiinsa. Hänen orjansa kantavat ne ilolla kuninkaan kaupunkiin."
"Niin, mutta minä tahdon" — tässä pääsi Godilta kirous — "minä tahdon vaatteeni ylleni, sinä pässinpää."
Umbopa tulkitsi hänen sanansa vanhalle päällikölle (lukuunottamatta sanaa pässinpää), mutta Infadus ei tahtonut kuulla sellaisesta puhuttavankaan.
"Minkä vuoksi tahtoo valtiaani kätkeä kauniit valkoiset säärensä meiltä?" kysyi hän ja näytti kovin onnettomalta. "Olemmeko rikkoneet valtiaamme mieltä vastaan, koska hän tahtoo rangaista orjiaan näin ankarasti?"
God oli aivan pyörällä, hän ei enää sanonut sanaakaan, seisoi vaan ja mulkoili Infadusiin ja hänen seuralaisiinsa. Curtis ja minä olimme katketa nauruun nähdessämme keikarimaisen ystävämme onnettoman tilan. Mutta alku-asukas pötki ystävällisesti irvistäen vaatteet kainalossa matkaansa.
"Hiisi vieköön!" huusi God raivoissaan. "Nyt tuo musta lurjus vie housuni."
"Kuuleppas, God," selitti Curtis hänelle yhä vielä naurun vallassa. "Sinä olet esiintynyt tässä maassa erityisen huomattavassa ulko-asussa ja sinun täytyy ylläpitää arvoasi. Toisin sanoen: niin kauan kuin me olemme tässä maassa, on sinun pakko käydä housuitta. Sinun täytyy tyytyä vain paitaan, saappaisiin ja lasisilmään."
"Niin, ja sitten teidän täytyy tyytyä vain yhteen poskipartaan. Toisen posken on edelleenkin oltava parraton. Jos te hiukankaan muutatte ulko-muotoanne olemme mennyttä miestä. Silloin he näet huomaavat, että me olemme vain pettureita emmekä noitia. Olen pahoillani teidän tähtenne, God. Mutta totta puhuen teillä ei ole muuta neuvoa kuin nielaista karvas pala."