"Ohoo!" huudahdin minä. Ja samassa selvisi minulle, ketä Curtis heti oli muistuttanut. Hänen veljensä oli tosin paljoa lyhyempi ja mustapartainen, mutta silmät ja kasvojenpiirteet olivat aivan samat.
"Hän on nuorempi veljeni", jatkoi Curtis, "eikä minulla ole muita sisaruksia kuin hän. Lapsuudesta asti ja koko nuoruutemme ajan elimme erittäin hyvässä sovussa ja olimme melkein aina yhdessä. Mutta sitten — viisi vuotta sitten — riitaannuimme kovasti, ja minun täytyy, ikävä kyllä, tunnustaa, että käyttäydyin kovin pahasti ja väärin veljeäni kohtaan."
Kapteeni nyökkäsi kiivaasti. Sen saatoin nähdä hyttipeilistä, joka laivan rajusti keikkuessa silmänräpäykseksi joutui riippumaan aivan päämme yläpuolelle.
"Te tunnette kenties", sanoi Curtis, "siksi paljon Englannin perintölakeja, että tiedätte miehen koko maa-omaisuuden menevän perinnöksi vanhimmalle pojalle, ellei toisin säädetä. Nyt tapahtui, että isäni kuoli juuri silloin, kun veljeni ja minä olimme vihoissa, eikä kukaan tuntenut vainajan viimeistä tahtoa. Seurauksena oli, että veljeni, joka ei ollut oppinut mitään, josta saattaisi elää, yht'äkkiä tuli köyhäksi mieheksi. Minun tietysti olisi pitänyt pitää huolta hänestä, mutta vihoissani laiminlöin velvollisuuteni; minä tahdoin, että hän olisi ottanut ensimäisen askeleen, mutta siihen hän oli liian ylpeä. Ennenkuin saatoin aavistaakaan, myi hän senkin vähän, mitä omisti, ja purjehti muutama shillinki taskussa Etelä-Afrikaan onneaan koettamaan. Kolmeen vuoteen en kuullut hänestä sanaakaan, vaikka lähetin useita kirjeitä hänelle. Viimein en enää kestänyt. Käännyin useampien eri ihmisten puoleen, joiden toivoin voivan opastaa minua veljeni jälille. Sillä tavoin sain ne tiedot, jotka te ystävällisesti annoitte asianajajalleni. Ja saatuani tietää sen verran lähdin muitta mutkitta matkaamaan tänne itse hakeakseni häntä. God on luvannut seurata minua."
"Niin", virkkoi siihen kapteeni, "minullahan ei ole mitään erityistä tekemistä. Laivasto ei minua enää tarvitse eikä minua liioin haluta istua työtönnä jossain nurkassa ja vähitellen nääntyä nälkään puolella palkalla. Mutta kuulkaapa nyt, herra Allan — nyt tulee teidän vihdoinkin puhua suunne puhtaaksi ja kertoa meille kaikki, mitä tiedätte Curtisin veljestä."
TOINEN LUKU.
Arabialainen taru kuningas Salomon kaivoksista.
Minä rupesin täyttämään piippuani, ja Henry Curtis kumartui puoleeni lisäten: "Niin, entäs hänen matkansa Bamangwatoon, mitä siitä tiedätte?"
"Sen verran, että tiedän hänen, mikäli kuulin, lähteneen etsimään kuningas Salomon kaivoksia."
"Kuningas Salomon kaivoksia!" huudahtivat molemmat herrat yhteen ääneen. "Mitä ne ovat? Missä ne sijaitsevat?"