Curtis istui kuin hehkuvilla hiilillä — ja me muut samoin. Moista julmuutta emme olleet koskaan nähneet ja Curtis kiehui vihasta, niin raivostunut hän oli petomaiseen kuninkaaseen. Töin tuskin sain hänet hillityksi.
"Istukaa levollisesti", täytyi minun hänelle yhtämittaa kuiskata.
"Muuten olemme hukassa."
Viimein sain hänet käsittämään, että meidän ei pitänyt olla tietääksemme koko asiasta, jos mielimme pelastaa nahkamme.
Kun verilätäköt oli täydellisesti peitetty, kääntyi Twala puoleemme.
"Valkoiset miehet!" sanoi hän, "te, jotka olette tulleet tänne mistä ja mitä varten, sitä en tiedä, — minä tervehdin teitä".
"Ja me tervehdimme sinua, Twala, kukualaisten kuningas!" vastasin minä.
"Valkoiset miehet, mistä te tulette ja mitä etsitte täältä?"
"Me tulemme tähdistä. Mutta elä kysy meiltä, millä tavalla olemme kulkeneet tämän pitkän matkan. Minkä vuoksi olemme tulleet? Katsomaan tätä maata?"
"Täällä ei ole paljon näkemistä!" arveli kuningas. "Entä tuo mies, joka on seurassanne", jatkoi hän viitaten Umbopaan, "tuleeko hänkin tähdistä?"
"Tulee hänkin. Taivaassa elää kyllä hänenkin värisiään miehiä. Mutta miksi kysyt tällaisia asioita, kuningas Twala? Kaikki nämä seikat ovat liian ylhäisiä sinun laisellesi maanlapselle."