"Sinä olet suurisuinen, tähtimies", vastasi Twala silmäkulmiaan rypistäen. "Tähdet ovat kaukana täältä — mitä jos antaisin teille saman lopun kuin tuolle miehelle, joka äsken kannettiin pois."
Minä purskahdin raikuvaan nauruun, vaikka en suinkaan ollut naurutuulella. Asemamme näytti perin uhkaavalta.
"Varo itseäsi, oo kuningas! Kulje varovasti, kun astut kuumilla kivillä — muuten poltat jalkasi. Ja pitele keihästäsi varresta, ettet haavoita kättäsi sen purevaan terään. Jos riistät hiuskarvankaan päästämme, olet hukassa ja kuoleman oma. Eivätkö nämä kaksi miestä", näin sanoen viittasin Infadukseen ja Skraggaan, joka parhaillaan pyyhki verta keihäästään, "ole kertoneet sinulle, mitä miehiä me olemme ja mihin kykenemme? Oletko koskaan nähnyt meidän kaltaisiamme olentoja? Oletko nähnyt ketään hänen laistaan?" Minä viittasin Godiin — tiesin että hyvällä omallatunnolla saatoin esittää hänet ainoana lajiaan.
"En, siinä olet oikeassa", virkkoi kuningas.
Minä jatkoin: "Eivätkö he ole kertoneet sinulle, kuinka meidän kätemme lähettää surman pitkän matkan päästä?"
"He ovat kertoneet, mutta minä en usko heitä. Tahdon sen itse nähdä, ennenkuin uskon", sanoi hän. "Tapa joku noista sotilaista, jotka seisovat tuolla", — hän viittasi kentän tuolle puolen — "ja minä uskon".
"Ei", sanoin minä päättävästi, "Ihmisiä me emme tapa, paitsi silloin kun he ansaitsevat kuolemanrangaistuksen. Mutta jos sinua haluttaa nähdä taitoamme, niin anna palvelijaisi tuoda tänne härkä, sen minä tapan."
Mutta kuningas vain hymyili ivallisesti. "Ei, teidän pitää tappaa mies. Ennen en teitä usko."
"Niinkuin tahdot, kuningas Twala", virkoin minä. "Pyydän siis sinua menemään tämän suuren pihan poikki. Silloin on elämäsi valo sammutettu, ennenkuin jalkasi ovat saavuttaneet portin. Tai… ellet itse tahdo, niin anna poikasi Skraggan koettaa…" Yllämainitun nuoren verihurtan olisin mielihyvällä passittanut toiseen maailmaan.
En koskaan unhoita, minkä kauhean karjunnan Skragga päästi kuullessaan ehdotukseni. Hänen kuninkaallinen korkeutensa hypähti pystyyn, kuin käärme olisi häntä purrut, ja katosi yks kaks kuninkaan majaan.