"Kuule minua, oo kuningas! Kuuntele, oo kansa! Kuunnelkaa, kaikki vuoret, vainiot ja virrat! Kuuntele, koko kukualaisten maa! Kuuntele kaikki, mikä elää ja kuolee. Kuuntele, kaikki mikä on kuollutta ja nousee elämään taas kuollakseen! Kuuntele! Kuuntele! Elämän henki on minussa. Minä ennustan! Minä ennustan! Minä ennustan!"

Hänen sanansa häipyivät heikkoon vaikerrukseen, ja läsnäolijat, me muiden mukana, olivat kauhun vallassa. Vanha vaimo oli hirveä.

Hän jatkoi:

"Verta! Verta! Verta! Verta virtanaan! Verta kaikkialla! Minä näen sen, minä tunnen sen, minä maistan sitä — se on suolaista, se valuu punaisena maassa, sitä sataa taivaasta.

"Askeleita! Askeleita! Askeleita! Kuulen valkoisen miehen askeleita kaukaisista maista. Maa tärisee, se vapisee herrainsa alla.

"Veri on hyvää — punainen, virtaava veri. Leijonat nuolevat sitä ja kiljuvat korpit huutavat ilosta.

"Minä olen vanha — vanha! Olen nähnyt paljon verta. Mutta minä näen enemmän verta, ennenkuin kuolen. Kuinka vanhaksi minua luulette? Te ette tiedä. Mutta te tiedätte, että teidän isänne tunsivat minut ja heidän isänsä ja heidän isäinsä isät. Minä olen nähnyt valkoisen miehen ja tiedän, mitä hän himoitsee. Olen vanha, mutta vuoret ovat vielä vanhemmat. Sanokaa, kuka rakensi suuren tien? Sanokaa, kuka kaiversi kuvat kallioon? Sanokaa, kuka kohotti tuonne nuo kolme mykkää, jotka tuijottavat kuiluun?" Näin sanoen hän viittasi noihin kolmeen vuoreen, jotka me edellisenä iltana olimme huomanneet.

"Te ette tiedä", jatkoi hän, "mutta minä tiedän. Ne olivat valkoisia miehiä, suuri valkoinen kansa oli täällä ennen teitä, ja tulee olemaan täällä teidän jälkeenne, se imee teistä ytimen ja hävittää teidät. Niin! Niin! Niin!

"Ja miksi he tulivat tänne, nuo valkoiset miehet noitakeinoineen? Mitä he etsivät tästä maasta, nuo väkevät mahtavat miehet? Mikä on tuo välkkyvä kivi, joka otsallasi säihkyy, kuningas Twala? Mitkä kädet kutoivat haarniskan, joka suojaa rintaasi? Sinä et sitä tiedä, ei kukaan sitä tiedä — ei kukaan muu kuin minä, vanha, viisas, Isanusi (noitavaimo)!"

Nyt käänsi hirviö kamalat kasvonsa meihin päin.