"Ryhtykää siis työhönne. Valkoiset miehet, jotka ovat tulleet kaukaa, tahtovat nähdä kuinka kukualaisten maassa oikeutta harjoitetaan. Kiiruhtakaa!"
Hurjasti kirkuen hajosi noitaparvi eri suunnille. Me emme voineet pimeältä nähdä kaikkia vaan seurasimme katseillamme sitä Isanusia (noitaa), joka oli meitä lähinnä. Kun hän oli tullut jonkun askeleen päähän sotureista, pysähtyi hän ja alkoi pyöriä hurjassa tanssissa laulaen samalla: "Minä olen löytänyt hänet! Hänet, joka varasti veljensä härän! Minä kuulen hänen ajatuksensa, joka ajatteli pahaa kuninkaasta! Hän on lähelläni!"
Yhä rajummaksi kävi hänen tanssinsa, yht'äkkiä hän seisahtui ja hiipi lähemmäksi sotureita, jotka arkoina väistyivät häntä. Me puolestamme seurasimme hänen liikkeitään äärettömällä jännityksellä. Hän hiiviskeli ja vainusi kuin koira, pysähtyi äkkiä ja kosketti sitten hurjasti kirkaisten pajunoksallaan erästä kookasta soturia. Tämän vieruskumppanit tarttuivat heti käsiksi kuolemaan tuomittuun ja taluttivat hänen kuninkaan luo.
"Tappakaa hänet", sanoi kuningas.
"Tappakaa hänet", vinkui Gagul.
Ja "tappakaa hänet", toisti Skraggakin.
Silmänräpäyksen kuluttua oli miesparka menettänyt henkensä.
"Yksi", laski Twala, ja ruumis vietiin syrjään.
Tuskin oli tämä tehty, kun jo toinen uhri raahattiin kuninkaan luo.
Leopardinnahkaisesta vaipasta päättäen oli tämä mies maan mahtavia.
Taas kaikui julma käsky: "Tappakaa hänet!" ja uhri lankesi kuolleena
maahan.
"Kaksi", laski kuningas.