"Minä tunnen hänet!" huusi hän. "Lyökää hänet kuoliaaksi! Hän on täynnä pahoja ajatuksia, tappakaa hänet, tappakaa muukalainen, ennenkuin veri vuotaa hänen tähtensä. Tapa hänet, kuningas Twala!"
Hän keskeytti puheensa ja minä käytin tilaisuutta hyväkseni lausuakseni:
"Kuningas, tämä mies on vieraittesi palvelija, hän on heidän koiransa, se joka vuodattaa hänen vertaan, vuodattaa meidänkin vertamme. Vieraanvaraisuuden nimessä vaadin minä, että hänen henkeään suojellaan."
Twala loi minuun ilkeän silmänsä ja vastasi vihaisesti: "Gagul, noitavaimojen äiti, on vainunut hänet, hänen täytyy kuolla, valkoiset miehet."
Nyt minä suutuin: "Ei, hänen ei pidä kuoleman", huusin. "Jokaisen, joka uskaltaa koskea häneen, surmaan minä heti paikalla."
"Ottakaa kiinni hänet!" karjui Twala ympärillään seisoville pyöveleilleen.
He ottivat askeleen meitä kohti, mutta eivät uskaltaneet tehdä mitään. Ignosi heilutti peistään, hän oli valmis puolustamaan henkeään viimeiseen asti.
"Takaisin koirat", kiljasin minä. "Takaisin, jos tahdotte nähdä huomispäivän koittavan. Jos te katkaisette hiuskarvankaan tämän miehen päästä, on kuninkaanne kuoleman oma!" näin sanoen tähtäsin suoraan Twalan rintaan. Curtis ja God sieppasivat samoin revolverinsa esille tähdäten edellinen pyövelien johtajaan, joka läheni tuomiota täyttämään, jälkimäinen taas Gaguliin.
Twalan rohkeus aleni huomattavasti, hän vapisi nähdessään revolverin uhkaavan suun.
"Kas niin, Twala", sanoin minä kärsimättömästi, "miten käy?"