"Kas, kas!" huusi Infadus. "He aikovat siis hyökätä kimppuumme kolmelta puolelta yht'aikaa."
Hän oli oikeassa, ja tämä huomio oli vähällä lannistaa meidän kaikkien rohkeuden. Tiesimme nyt, että meidän täytyi hajottaa sotavoimamme paljoa enemmän kuin mitä ensin olimme aikoneet.
Mihinkähän tämä kaikki oli päättyvä?
NELJÄSTOISTA LUKU.
Ensimäinen hyökkäys.
Nuo kolme kolonnaa, jotka marssivat meitä vastaan, eivät näyttäneet pitävän erityistä kiirettä, melkein mataen ne etenivät päivänpaisteisella tasangolla. Kun keskimmäinen joukko oli noin 4-500 askeleen päässä meistä, pysähtyi se, molemmat toiset sivustat sitävastoin sulkivat meidät piiriin. Heidän tarkoituksensa oli nähtävästi hyökätä kolmelta puolelta yhtä haavaa.
"Jospa meillä nyt olisi hyvä kuularuisku!" huudahti God. "Kyllä silloin lakaisisin tasangon puhtaaksi parissakymmenessä minuutissa!"
"Niin, jospa olisi! Siitä emme paljonkaan kostu. Mutta kun ei meillä nyt ole, niin…"
"Mutta kuulkaapas sitten, Allan! Mitä jos ottaisitte pyssynne ja lähettäisitte tuolle pitkälle dromedarille tuolla alhaalla luodin vatsaan! Tuolle päällikölle tuossa! Voitteko nähdä, kuinka hän pöyhistelee! Noh, mitäs arvelette ehdotuksesta. Panenpa vetoa kaksi yhtä vastaan, ett'ette osu häneen!"
Godin kiusanteko harmitti minua. Latasin pyssyni, heittäysin vatsalleni ja tähtäsin. Tiesin pyssyni kantavan tarkasti 1000 jalan päähän, mutta tässä täytyi minun tähdätä koko joukon korkeammalta ja jotakuinkin umpimähkään. Laukaisin, mutta miten ollakkaan, God oli sittenkin oikeassa! Pitkä päällikkö ei kaatunut. Sitävastoin syöksyi muuan hänen henkivartioistaan kuolleena maahan.