Suljin silmäni, sillä näin erään miehen kiiruhtavan paikalle keihäs koholla. Vastustajani eivät olleet vielä aivan kuolleet ja minä aloin väsyä, joten en voinut rientää Leon avuksi. Hätä ja tuska aivan lamauttivat minut.
Samassa kuulin hälinää ja tahtomattani avasin silmäni ja katsahdin murhapaikalle. Ustane oli kiertänyt kätensä Leon kaulaan ja heittäytynyt hänen päällensä suojellen häntä ruumiillaan. He koettivat kiskoa häntä pois, mutta tyttö tarrautui käsin ja jaloin Leoon kiinni ja he eivät saaneet häntä nuorukaisesta erilleen. Sitten he koettivat iskeä keihästä Leon kylkeen tyttöä vahingoittamatta, mutta Ustane oli varuillaan ja väisti jotenkin iskun, niin että Leo vain haavoittui.
Vihdoin murhaajat menettivät malttinsa.
"Lävistetään molemmat yhdellä iskulla", sanoi sama ääni, joka oli esittänyt kysymykset äskeisessä kamalassa juhlassa. "Sittenpähän tietävät kuuluvansa toisilleen."
Keihästä pitelevä mies nousi ja valmistautui iskuun. Näin kirkkaan teräksen välähtävän korkealla ja suljin silmäni uudelleen.
Samassa kuulin jonkun karjaisevan jyrisevällä äänellä, joka kajahti ukkosena luolan avarassa holvissa:
"Seis!"
Silloin menetin tajuntani ja sumenevissa aivoissani välähti ajatus, että nyt vaivuttiin kuoleman kuiluun, iäiseen pimeyteen.