"Kaunis heitto", naurahti Ayesha. "Kätesi on sangen vahva, oi vieraani, vaikka olit äsken kovin huonona sairaana. Mutta minä pyydän sinua, päästä palvelijani ja anna hänen elää; hän ei aikonut tehdä tytölle mitään pahaa. Yö kylmenee ja minä tahdon toivottaa tytön tervetulleeksi palatsiini, sillä sinun ystäväsi ovat minunkin ystäviäni."
Minä tartuin Leon olkapäähän ja sysäsin hänet loitommaksi maassa makaavasta miehestä, minkä hän sallikin vastustelematta tapahtua, ja sitten me lähdimme luolaa kohti korokkeen poikki, jossa vielä äskeisen ilotulituksen jäännökset hehkuivat. Tanssijat olivat kadonneet ja siellä täällä oli heidän soihduistaan putoillutta vaaleata tuhkaa.
Painostavan äänettömyyden vallitessa me saavuimme Ayeshan arkihuoneeseen ja aavistukset uhkaavasta onnettomuudesta synkistivät mieleni. Ayesha istahti leposohvalleen ja käskettyään Jobin Billalin poistua hän viittasi palvelijoitaan sytyttämään lamput. Tämän tehtyään tytöt poistuivat syvään kumartaen, paitsi yhtä, joka oli hänen suosituin kamarineitsyensä. Me kolme, Ustane, Leo ja minä, seisoimme sivulle vedettyjen verhojen kohdalla, Ustane paran ollessa meistä hiukan kauempana vasemmalla.
"No Holly", virkkoi Ayesha vihdoin, "sinähän kuulit sanani, kun käskin tuon niskurin" — hän viittasi Ustaneen — "mennä täältä iäksi matkoihinsa ja juuri sinun pyynnöstäsihän minä säästin hänen kurjan henkensäkin. Miten siis selität osallisuutesi tapaukseen, jonka äsken näin ulkona kuutamossa? Vastaa heti ja oman itsesi tähden minä neuvon sinua puhumaan totta, sillä en aio sietää valheita tässä asiassa."
"Jouduin paikalle aivan sattumalta", vastasin minä. "Muuta en tiedä, oi kuningatar."
"Minä uskon sinua, oi Holly", vastasi Ayesha kylmästi, "ja sinulle onkin hyvä kun sen teen — silloin on tyttö ainoa syyllinen."
"Minä en voi ymmärtää hänen mitään rikkoneen", keskeytti Leo. "Hän ei ole toisen miehen vaimo ja hän on ottanut minut miehekseen tämän kamalan maan vanhan sitovan tavan mukaan. Kuka on siis joutunut kärsimään? Ketä vastaan hän on oikeastaan rikkonut? Jos hän on kerran pahoin tehnyt, niin minä olen menetellyt samoin, ja jos häntä rangaistaan, niin rangaistakoon myöskin minua. Paina mieleesi, hyvä rouva", jatkoi Leo raivostuen yhä enemmän, "että jos käsket noiden mykkien roistojesi vielä kerran koskea tyttöön sormellaankaan, niin minä jauhan heidät paikalla nuuskaksi!" ja hän olisi leimuavasta katseestaan päättäen varmasti pitänytkin sanansa.
Ayesha kuunteli hänen sanojaan jäätävän kylmästi ja sanoi sitten ankarasti Ustanelle:
"Mitä sinulla on puolustukseksi sanottavaa, nainen? Sinä ajattelematon ruohonkorsi, sinä höyhenheikko ihminen, joka aioit tyydyttää intohimosi vastoin minunkin kaikkivoipaa tahtoani. Sano, miksi et totellut käskyäni, vaan jäit tänne, ja minä tahdon koettaa ymmärtää sinua."
Silloin minä näin siveellisen rohkeuden ja pelottomuuden mitä suurenmoisimman ilmauksen. Tuo tuomittu tyttö parka, joka tiesi varmasti mitä hän saattoi odottaa hirmuiselta kuningattareltaan, jonka hirveätä voimaa hän jo oli saanut katkerasti tuta, kokosi nyt kaikki voimansa voidakseen suuressa epätoivossaan vastata arvokkaasti ja arkailematta kuningattaren kysymykseen.