Rakkaus on kuin erämaan kukkanen, kuin Arabian aloe, joka vain
kerran kukkii ja sitten lakastuu.
Koleikot se tasoittaa ja kalliot tieltämme särkee, elämän polun
reunalle sen ihana kukka kasvaa ja ohikulkijalle viittaa.
Hurmaantuneena hän poimii tuon tulipunaisen kukan, jonka kupu on hunajaa täynnä, ja vie sen mukanaan erämaan halki vaalien sitä kalleimpanaan.
Elämän erämaassa kasvaa vain yksi ihmeellinen kukka.
Rakkaus!
Kolkkoa tietämme valaisee vain yksi ainoa tähti.
Rakkaus!
Epätoivon yössämme meitä voi vain yksi ainoa elähdyttää.
Rakkaus.
Kaikki muu on turhaa ja katoavaista, vain veden päällä häilyviä utukuvia.