"Vienkö minä sen, vai viettekö Te?" hän kysyi.
"Luulen että Teidän on parempi viedä", minä vastasin.
Hän astui riippumaton luo ja sanoi: "Herra, tässä on lientä Teille."
Strickland oli vastikään herännyt ja katsoi elottomasti Mayaan.
"Sanokaahan minulle, Maya", hän kysyi, "mitä on tapahtunut?"
"Eilen illalla", hän alkoi, "poimiessanne kukkaa puri käärme Teitä, ja olitte vähällä kuolla".
"Tiedän", hän vastasi. "Varmasti olisinkin kuollut, ellette Te olisi imenyt haavaa ja sitonut käärettä ranteeni ympärille, sillä tuo harmaa käärme on vaarallisin koko maassa. Jatkakaahan."
"Kun myrkyn vaara oli ohi, tuli Teidän jano, niin jano, että olitte vähällä kuolla, emmekä voineet antaa Teille mistään vettä."
"Niin, niin", hän sanoi, "se oli kamalaa tuskaa; rukoilen, ettei minun koskaan enään tarvitsisi kärsiä niin. Mutta minähän sain vettä juodakseni ja virkosin eloon. Kuka sitä toi minulle?"
"Isäni lähti seuraavaan yöpaikkaan, missä on lähde", hän vastasi.