"Olen siis oikeastaan Meksikon Keisari", sanoin ylpeästi, sillä haltioituessani minusta tuntui hienolta polveutua miehistä, jotka muinoin olivat kantaneet kruunua.
"Voi, poikani", sanoi synkeänä vanha pappi, "tässä maailmassa on voima ainoa oikeus, ja espanjalaiset ottivat sen pois esi-isiltäsi kidutuksilla ja kavaluudella jo kauan sitten. Paitsi sitä, että saat osaksesi kunnioitusta intiaanien kesken, olet veressäsi perinyt hyödytöntä mainetta.
"Kas tässä on yksi esine, joka on periytynyt sinulle esi-isältäsi Guatemocilta ja niiltä, jotka olivat vallassa ennen häntä. Ehkä muistanet, että isäsi kuolemansa edellisenä iltana kiinnitti kaulaasi taikakalun ja, irroittaen sen jälleen, antoi sen minun haltuuni? Kas, tässä se on."
Tämän sanottuaan hän ojensi minulle puoleksi sydämenmuotoisesta smaragdista tehdyn koristuksen, käyttäessä siliytyneen mutta hiomattoman, joka toiseen samankaltaiseen liitettynä olisi ollut kyyhkysen munan suuruinen. Tämä kivi ei ollut haljennut, mutta leikattu ylhäältä alas asti ylen taitavasti. Taikaesine oli lävistetty, ikäänkuin vitjoissa kannettavaksi, ja sen pintaan oli naarmutettu outoja kuvakirjoituksia sekä puoleksi miehisen henkilön kasvonpiirteet.
"Mikä se on?" kysyin.
Vanha pappi kohautti olkapäitään, vastaten:
"Esine, joka on jossain yhteydessä heidän pakanallisten menojensa ja taikojensa kanssa, luulen. Tiedän vain vähän siitä, sen vain, että isäsi sanoi sen olevan arvokkaimman perinnön atzteki-kuninkailta, sekä että alkuasukkailla on se käsitys, että silloin kun tämän kiven molemmat puoliskot joutuvat yhteen, valkoisen rodun miehet karkoitetaan Keski-Amerikasta ja intiaanikeisari on valtiaana merestä mereen asti."
"Ja missä on toinen puolisko, isä?"
"Miten minä sen tietäisin", vastasi hän ärtyisästi, "kuka uskoo noihin tarinoihin tai epäjumalankuvilla kaiverrettuihin kiviin? Olen pappi ja siksi isäsi niin vähän puhui tuosta asiasta, koska laki ei salli minun kuuluvan salaisiin seuroihin. Joku sentapainen seurahan vielä löytyy, ja tuon taika-esineen omistus-oikeuden nojalla olet sinä sen päämies, niinkuin sinun esi-isäsi ennen sinua olivat, vaikkakin, niin paljon kuin minä tiedän, tuo kunnia tuotti heille vain hyvin vähän onnea.
"En tiedä enempää sen vaiheista, mutta voin osottaa sinut erään lähistöllä asuvan intiaanin luo, ja näyttäessäsi hänelle tämän kiven hän varmaan voi kertoa sinulle sen salaperäisyyksistä, vaikkakaan sinä minun mielestäni et niitä lainkaan tarvitse.